Lukijalta: Ihmisyyden pitää ohjata mielisairaiden kohtelua

”Olisin kutsunut koulukavereita Imatralta meille kylään, mutta he eivät uskaltaneet tulla, kun siellä on niitä hulluja. Me olimme, että mitä hulluja? Missä niitä on?” Työntekijöiden tytär, 40-luku.

Oheinen sitaatti on Rauhan sairaalan mielisairaalatoiminnasta kertovasta näyttelystä ”Minä olen osa historiaa”, joka on esillä parasta aikaa Lappeenrannan Linnoituksessa Vihreässä Makasiinissa. Näyttely kertoo puhuttelevin kuvauksin sairaalan elämästä 1920-luvulta 2000-luvulle, jolloin sairaala lakkautettiin. Rauhan sairaalan työntekijät asuivat sairaalan alueella perheineen 1970-luvulle asti. Henkilökunnan asuntoja ja osastoja oli samoissa rakennuksissa, ja kaikki olivat tiiviissä kanssakäymisessä keskenään.

Näyttelyssä luettavat työntekijöiden lasten kertomukset kuvaavat hyvin, kuinka ennakkoluulot ja tietämättömyys luovat synkän varjon. Surullisena luin Etelä-Saimaassa ollutta kirjoitusta 30. kesäkuuta, joka koski Myllymäkeen suunnitellun mielenterveyskuntoutujien hoivakodin rakentamiseen kohdistunutta kritiikkiä. Alueen lähiasukkaille ja maanomistajille rakentaminen ei käy ja päättäjätkin epäröivät. Hoivakodin pelätään aiheuttavan säröä rauhalliseen ja turvalliseen ympäristöön, lapsia ei haluta kasvattaa mielenterveysyksikön naapurissa ja pisteenä iin päälle, pelätään asuinalueen arvon menetystä.

Rauhan sairaalan ajoista tähän päivään psykiatrinen hoito on muuttunut. Laitoshoito on vähennetty minimiin ja avohoito tullut tilalle. Mielenterveysongelmat eivät kuitenkaan ole vähentyneet vaan päinvastoin. Arviolta joka viides aikuinen sairastaa mielenterveyshäiriötä vuosittain. Valtaosa asiakkaista saa apua avohoidosta ja merkittävä avohoidon sektori on asumispalvelut. Kuntoutumisen ja itsenäisen selviytymisen tuki on tärkeää. Kuntoutumista tukee hyväksytyksi tuleminen ympäröivään yhteiskuntaan. Lääketieteellinen hoito on muuttunut, mutta ovatko asenteemme?

Päätän kirjoitukseni piispa Erkki Kailan Rauhan sairaalan avajaisissa 22.11.1926 pitämään puheeseen. ”Pelko on suurimpana syynä siihen tylyyn kohteluun, jota mielisairaat ennen ovat osakseen saaneet. Tällaisen kohtelun tulee pikaisesti muuttua. Sitä vaatii ihmisyys.”

Helena Puolakka, Lappeenranta

Luetuimmat

Kommentoidut