Lukijat: Kiire estää päivystyspolilla lääkkeiden jaon

Haluaisin tuoda julki avomieheni hoitoa päivystyspolin seurannassa Lappeenrannassa 16.7—19.7. Ambulanssi vei hänet hengenahdistuksen ja tumman oksennuksen takia päivystyspolille.

Hänellä todettiin keuhkokuume, joka on jo kolmas kahdeksan kuukauden aikana. Pyysin, että kiinnitettäisiin huomiota tähän nyt jo voimia vievään ongelmaan. Hänestä otettiin peruslabroja ja mainittiin kyllä siinä sivussa varjostumasta keuhkoissa

Lääkkeitä ei kuulema keritty jakaa ajallaan, kun heillä on niin kiire.

Potilaalla oli toisessa kaupungissa määrätty kipulääke selkään. Se lopetettiin heti, vaikka potilas oli syönyt sitä jo vuoden verran kohtuullisella annostuksella, eikä sitä siksi olisi missään nimessä saanut täysin lopettaa. Korvaavana lääkkeenä annettiin lääkettä, joka potilaan mukaan ei vie kipua yhtään ja jolla on hänen toisen lääkkeensä kanssa syötynä jopa hengenvaarallinen yhteisvaikutus. Hoitaja kyllä tuikkasi morfiinia, ja potilas olisi saanut lisääkin pyytämällä ilman, että kysytään lääkäriltä lupaa.

Potilaalla oli kovia kipuja selässä ja henkeä ahdisti, vaikka oli happiviikset. Lääkkeitä ei kuulema keritty jakaa ajallaan, kun heillä on niin kiire. Avaava lääke annettiin ensimmäisen kerran noin kello 15, vaikka se piti antaa neljä kertaa päivässä. Kiirettä pitää niin, ettei potilas saa lääkettä. Ennenkuulumatonta. Tämän kiireen kuulin hoitajan suusta. Siihenpä tämä hoito päättyikin päivystyksen tarkkailussa.

Hoitaja soitti torstaiaamuna, että potilas kotiutetaan antibioottien kanssa. Hölmistyin niin, etten osannut siihen oikein mitään sanoa. Kysyivät vain, onko rappusia. Niin taksi toi potilaan kotiin puolison vastuulle. Mahdollista uutta ambulanssin tuloa odotellessa... Toivoisimme vain, että meitä vanhuksia hoidettaisiin samalla pieteetillä kuin työssäkäyviäkin.

Meillä tämä hoito jatkuu toisessa kaupungissa yksityislääkärimme hoivissa. Se verottaa eläkeläisen rahavaroja, mutta tämä on tärkeysjärjestys nyt, ja pitää luopua jostain muusta. Voimia ja jaksamista toivon kuitenkin kaikille osapuolille.

Lea Peltomaa, Lappeenranta ja Pori

Luetuimmat