Lukijalta: Korona nostanut pintaan inhimillisyyttä ja rakkautta

Maailmanloppu. Suurtuho. Pelon merkit. Uhkakuvia on ollut. Monesti. Milloin pommi-iskut, milloin sirkkainvaasiot, terrorismilla pitkä varjo.

Mutta ensin ehtikin tulla virus, tuli pyytämättä ja täysin yllättäen. Vielä viikko ennen viirusta istuimme työkavereiden kanssa ravintolassa syömässä. Täydessä ravintolassa. Ja sen jälkeen teatteriin. Nyt ajatus nostaa kylmät väreet iholle. Kukaan meistä ei enää tekisi niin.

Mutta ei niin pahaa, ettei hyvääkin. Ja paljon. Jo lyhyessä ajassa esiin ovat nousseet uudet ja konkreettiset arvot arjessa, inhimillisyyttä, välittämistä, suorastaan rakkautta.

Kun jo luulimme olevamme kyynisen kyllästyneitä ja superitsekkäitä, tulee virus, joka tekee meistä nöyriä mutta samalla auttavaisia, välittäviä ja huolta pitäviä.

Viikossa puhelimesta on tullut mitä tärkein väline. Ja soittaminen ystävälle, lapselle, äidille, isälle, mummille tai ukille on noussut TOP 10:n. Ihan huippua.

Itse en pelkää ja pelkään. Se mitä en pelkää, on usko ja vahva luotto suomalaiseen terveydenhuoltoon ja huippuosaamiseen. Mutta mitä pelkään, on tuntematon tulevaisuus tämän kaiken jälkeen.

On uskomatonta nähdä Lappeenranta perjantaina kello 16.00 tyhjänä. Kävelin satamasta keskustan kautta markettiin. Ja ihmettelin. Hiljaisuus oli aivan mykistävää. Parasta aikaa ihmiselle, perjantai, viikonloppu. Kaikki se tunnelma, jonka jokainen meistä tunnistaa. Se oli kadonnut.

Yritin kotiin päästyäni miettiä, mikä palauttaisi minut tunnekuohuineen takaisin edes pienesti aikaan entiseen, eli viime viikkoon.

Pitsaperjantai kera Radio Suomen Puhelinlangat laulaa. Turvallista. Niin turvallista.

Jaana Kuokka

Taipalsaari