Lukijalta: Etelä-Savosta on tullut suurelle osalle sen kunnista pakkoavioliitto— Katseet on syytä suunnata Saimaan maakuntaan

Olemme viime päivinä saaneet lukea, kuinka Savonlinna ja erityisesti Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosteri on suuntaamassa kovaa vauhtia kohti Pohjois-Savoa. Valtioneuvosto puolestaan teki 29.8. odotetun ratkaisun, jolla Joroisten ja Heinäveden kunnat siirtyvät toiseen maakuntaan. Myöskään Pieksämäki ei ole viime vuosina julistanut kovinkaan paljon rakkauttaan nykyiseen maakuntaansa.

Tätä keskustelua seuratessa tulee väistämättä mieleen, että Etelä-Savosta on tullut suurelle osalle sen kunnista pakkoavioliitto. Perheen elintaso ei näytä paranemisen merkkejä ja iso osa perheenjäsenistäkin karkaa kovaa vauhtia muihin maakuntiin. Eri osapuolet optimoivat omaa etuaan, ja ”yhteistyötäkin” tehdään kunhan omat reunaehdot ja kynnyskysymykset täyttyvät. Valitettavasti näin pienellä matolla ei kovin iloista tanssia mahdu tanssimaan.

Saimaan maakunta, joka käsittäisi pääosat nykyisestä Etelä-Savosta ja Etelä-Karjalasta.

Lienee tämän keskustelun perusteella siis päivänselvää, että yhden ja yhtenäisen Etelä-Savon maakunnan tulevaisuus ei näytä ruusuiselta. En jaksa kuitenkaan uskoa, että eläminen Pohjois-Savon takamaana olisi meidän, savonlinnalaistenkaan, etu.

Kun täytyy miettiä, että mikä olisi nykyistä tilannetta parempi ratkaisu, niin vastaus on selvä: se on Saimaan maakunta, joka käsittäisi pääosat nykyisestä Etelä-Savosta ja Etelä-Karjalasta. Monikeskisenä maakuntana se jättäisi jokaiselle kaupungilleen ja kunnalleen tilaa kehittyä ja nojata omiin vahvuuksiinsa, eikä mikään kaupunki tai minkään kaupungin asukkaat pääsisi yksin määräävään asemaan. Tähän maakuntaan mahtuisi vallan hyvin myös eri tasoisia sairaaloita, joiden keskinäinen yhteistyö turvaisi paitsi henkilöstön niin myös palvelujen saatavuuden huomattavasti nykyistä paremmin.

Uuden maakunnan suurimpana vahvuutena olisi monipuolinen alue- ja talousrakenne, joka säteilisi elinvoimaa alueelle nykyistä enemmän. Saimaan maakunta tulisi olemaan Suomen ylivoimainen metsäteollisuuskeskittymä. Matkailun kehittämisen kannalta yhteinen maakunta olisi luonteva jatkumo nykyiseen kehitykseen.

Näiden vahvuuksien edistäminen vaatii toki työtä, tahtoa ja alueen yritysten, viranomaisten, yliopiston, ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten saumatonta yhteistyötä: sitä, että lappeenrantalainenkin tahtoo edistää Savonlinnan ja Mikkelin seutujen kehittymistä, ja päinvastoin. Resursseja tähän työhön olisi luonnollisesti käytössä runsaasti aiempaa enemmän. Tässäkään tapauksessa parempi tulevaisuus ei tietenkään tule kuin Manulle illallinen. Mikään ei silti estä meitä pääsemästä esimerkiksi Pirkanmaan kaltaisen maakunnan kehitysvauhtiin.

Uuden maakunnan sydämenä ja henkisen yhteenkuuluvuuden sydämenä on tietenkin Saimaa, suurin järvemme. Tuskin moni meistä panisi kovasti vastaan, jos kotimaakuntaa kysyttäessä voisi kysymykseen vastata ”Saimaa”. Tämän henkisen identiteetin vahvistumisen merkitystä on vaikea arvioida, mutta vähäinen se, ainakaan pidemmällä aikavälillä, tuskin olisi.

Matias Hilden, kunnanjohtaja, Puumala

Kommentoidut