Lukijalta: Meillä kaikilla on oikeus kiintyä tuttuihin näkymiin

Saimme lukea (ES 20.3.) jo otsikosta, että osalle lappeenrantalaisia kaupungin keskustan korottaminen olisi ollut ja on vaikea nieltävä. Muilta osin kirjoitus selvitti tarkoin keskusta-alueemme kaavoitushistoriaa.

Olen seurannut keskustelua kaupunkikuvasta ja osallistunut itsekin keskusteluun. Rakennusten korkeus sinänsä ei siinä ole ollut päällimmäisenä.

Meillä kaikilla on oikeus kiintyä tuttuihin näkymiin ja myös rakennuksiin, joita ei ole määritelty rakennustaiteellisesti arvokkaiksi.

Lomamatkoilla käymme yleensä katsomassa kohteen vanhaa kaupunkia. Kai tämä pätee myös meillä vieraileviin turisteihin toki pois lukien pelkät ostosmatkailijat.

Lappeenrannassa vanhaa kaupunkia on jäljellä raatihuoneen sekä Tasihinin ja Wolkoffin talojen kohdalla. Lähellä ovat luontevasti 1950-luvun osuuspankin rakennus, 1980-luvun uusi säästöpankkitalo sekä uusimpana 2010-lukua edustava Wilhunkulma. Arkkitehtien termein tämä on kerroksellisuutta. Tontit eivät ole liian suuria eikä kaikkea ole rakennettu kerralla. Jokainen rakennus heijastaa omaa aikaansa.

Pikkukaupungin henkeä ei suotta pidä vähätellä.

Viereisten kortteleiden ja katuvierten uudisrakentamisen soisi kunnioittavan ympäristönsä mittakaavaa. Valitettavasti Danske-pankin kohdalle on jo hyväksytty kahdeksan kerrosta korkea rakennus. Kauhulla odotan, mitä vastapäisen seurakuntatalon paikalle nousee.

Helsingin kantakaupungissa kerrosluvusta viisi tai kuusi on pidetty kiinni. Modernien rakennusten räystäät ovat samassa korossa. Kirkontornit nousevat esiin maisemasta kuin kuuluu olla. Kun tämä on ollut mahdollista Helsingissä – niin miksi ei voisi olla meillä? Tosin sielläkin viime vuosina etenkin Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa on niin sanotusti mopo karannut käsistä.

Kai tämä on sitä ajan henkeä.

Lappeenranta