Lukijalta: Apua perheille etupainotteisesti

Matala syntyvyys on vakava yhteiskunnallinen uhkatekijä. Nykyinen työelämä epävarmoine muuttujineen ei houkuta nuoria aikuisia perheen perustamiseen eikä lapsentekoon. Elämää ja perheen elättämistä ei voi enää suunnitella perinteisen elämänurasuunnitelman varassa.

Matalan syntyvyyden taustalla vaikuttaa suurta inhimillistä kärsimystä aiheuttava yhteiskunnallinen ilmiö: lapsiperheköyhyys. Lapsista liki 15 prosenttia elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Köyhyys näyttää myös periytyvän sukupolvisesti.

Haavoittuvin tilanne on yhden huoltajan perheissä. Suomen johtavana köyhyystutkijana on pidetty Tampereen yliopiston dekaani Juho Saarta, jonka mukaan keskeistä köyhyystalkoissa on naisten työllisyys ja perheiden tekemät valinnat.

1990-luvun puolimaissa panostettiin päivähoitoon, ja ns. subjektiivinen päivähoito-oikeus ulottui koskemaan kaikkia perheitä. Ajateltiin, että lapset viedään varhain hoitoon ja äidit lähtevät töihin, minkä odotettiin pitkässä juoksussa parantavan naisten työelämäasemia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Samaan aikaan myös erilaisten perhemuotojen määrä alkoi kasvaa. Joka viidennen perheen pyörittäminen on nykyisin äidin vastuulla. Jos tukiverkkoa ei ole ympärillä, arki muodostuu kohtuuttoman rankaksi.

Pienituloiset perheet voivat saada tukea lasten harrastuksiin kaupungilta ja erilaisilta järjestöiltä. Myös kirkon diakoniatyö on tukenut monella tavalla pienituloisia perheitä. Esimerkiksi vuoden takaisessa yhteisvastuukeräyksessä tuettiin vähävaraisten perheiden nuoria toisen asteen opinnoissa siten, että heille hankittiin läppäreitä ja oppikirjoja. Tänä vuonna varoja kerätään vanhemmuuden tukemiseen.

Professori Juho Saari on luetellut niitä turvatekijöitä, jotka suojaavat perheen taloudellista hyvinvointia. Ensimmäisenä hän mainitsee eron ennaltaehkäisyn ja vanhempien yhdessä pysymisen. Kahdet hartiat kantavat enemmän kuin yhdet, ja elämisen kustannukset säilyvät pienempinä. Mielestäni yhteiskunnassa puhutaan tästä asiasta liian vähän.

Lapsiperheet hajoavat yhä varhaisemmissa vaiheissa – nämä tilastoluvut koskevat myös meitä pappeja. Kun arki väsyttää, lapset sairastavat ja parisuhde puuduttaa, on vaikea uskoa, että ruuhkavuosien jälkeen tulee vielä "oman elämän" vuoro. Kun puhutaan paljon eroauttamisesta ja uusperheneuvonnasta, olisi hyvä pitää esillä sitä, että vastoinkäymisistä voidaan päästä yli ja apua on saatavilla esimerkiksi perheneuvonnan ja kunnallisen kotipalvelun välityksellä.

Taloudellista hyvinvointia edistää myös naisten varhainen töihin paluu perhevapailta. Suomi tulee jälkijunassa verrattuna esimerkiksi Saksaan työn ja perheen yhteensovittamisessa. Osa-aikatyö on varsin kompakti juttu pikkulapsivaiheessa, jolloin elämä kilpistyy helposti keittiön, leikkipuiston ja lähikaupan väliseen kolmioon.

Joulun alla Lappeenrannassa lahjoitettiin Joulupuu-keräyksen välityksellä lahjoja vähävaraisille perheille. Keräyksen käynnisti Nuorkauppakamari. Meillä toimii kaupungissa monia hyväntekeväisyyttä ja palvelua harjoittavia yhdistyksiä. Voisimme varmasti tehdä paljon yhdessä ja koordinoidusti kuormittuneiden lapsiperheiden hyväksi. Aineellisen huomioimisen ohella esimerkiksi kuljetus harrastuksiin voi olla se ratkaisevan tärkeä apu, joka antaa lapselle mahdollisuuden uusiin ajatuksiin ja unelmiin.

Kaisa-Liisa Pehkonen-Suoranta,

alakyläläinen äiti, pastori

Luetuimmat