Lukijalta: Footloose palautti uskon teatteriin

Footloosen tarinan kerronnassa oli jotain yhteistä meidän teatterin suhteen. Pojan ja äidin muutto suurkaupungista "ahtaaseen" pikkukaupunkiin toi vastaan ne elämän muutokset, mitä sisään lämpiävä yhteisö toteuttaa myös jokapäiväisessä elinympäristössä. Voimakkaiden ihmisten esiintulo estää monesti jopa enemmistön mielipiteet.

Onko Lappeenrannan teatteri luonut jonkin näköisen, hieman hienostelevan teatteritarjonnan sisäpiirille? Halutaanko aidosti teatteria koko kansalle?

Koululaisten toteuttama, raikas, vauhdikas ja hyvin ammattitaitoinen toteutus huomattiin kansan parissa. Olisiko se muuten myynyt 11 näytäntöä loppuun? Tuskin pelkästä myötätunnosta kansa täytti isonsalin esityksestä toiseen. Tällaisille rytmikoneille oli tilaus.

Ehkä kuitenkin kaikkien etu olisi, jos tulevaa ohjelmistoa voitaisiin suunnitella enemmän "nykyrahvaalle" ja uskallusta tuoda muutakin musiikkia lavalle kuin hanuria ja riippakoivuja.

Maailman laajuisesti on toteutettu mustan musiikin näytäntöjä ja jostain kumman syystä se rytmi ruokkii yleisöä. Olisiko hieman hengellinen svengi jossain mielessä jopa rinnastettavissa "synninpäästöihin". Se onkin sitten jokaisen omassa sielunsyövereissä miten asian käsittelee.

Footloose ainakin puri.

Matti Sihvonen, Lappeenranta