Lukijalta: Euroopan hajanaisuus vaarantaa demokratian—Tuloksena on äärioikeistolaisten liikkeiden valtaannousu

Iikko B. Voipio kirjoitti (ES 6.9.) osuvasti huolestaan liberaalin demokratian suhteen Euroopassa. Voipio viittasi tekstissä historiaan, 1920- ja 1930-luvun tilanteisiin Euroopassa. Olen Voipion kanssa samoilla linjoilla – tunnistan samoja uhkia.

1920- ja 1930-luvun taitteessa maailman talous romahti. Romahdus lähti tuolloin liikkeelle 1929 Yhdysvalloista. Pörssikurssien syöksyttyä ja reaalitalouden taantuman iskiessä Yhdysvallat yritti suojella omaa talouttaan tullein ja tariffein. Myös nyt 90 vuotta myöhemmin Yhdysvallat yrittää suojella kotimarkkinaansa tullein ja tariffein. Vuonna 1929 protektionistinen talouspolitiikka johti ensin maailmankaupan laskuun ja sitten taantuman leviämiseen.

Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on päähuomion siirtäminen ilmastoasioissa takaisin kansainväliseen politiikkaan ja valtioiden väliseen yhteistyöhön.

Liberaalin demokratian kyky ratkaista ongelmia joutuu koetukselle juuri vaikeassa tilanteessa. Yhdysvalloissa oli 1930-luvulla hyvä herraonni, kun presidentiksi tuli Franklin D. Roosevelt. Hän alkoi New Dealin myötä uudistaa maata ja luomaan mittavilla julkisilla investoinneilla talouden kasvua. Samaan aikaan Saksan poliittinen tilanne kulki eri suuntaan. Talouden osalta myös Saksassa alettiin julkisin varoin investoimaan mittavasti, mutta liberaali demokratia päättyi Saksassa 1930-luvun aikana.

Protektionistisen kauppapolitiikan vaarallisten seurausten lisäksi 1930-luvun politiikasta voi poimia myös toisen opin tähän päivään. 1930-luvun lopulla brittien pääministerinä toiminut Neville Chamberlain teki vuonna 1938 niin sanotun Münchenin sopimuksen Saksan kanssa. Chamberlain palasi kotimaahan ja kertoi helpottuneena neuvottelun tuloksesta: ”Rauha meidän elinajaksemme”.

Vaikeassa tilanteessa tulee kyetä tekemään vaikeita päätöksiä, liika lepsuilu on vaarallista. Nykyisen vuosikymmenen ja ehkä myös nykyisen vuosisatamme suurimmat poliittiset haasteet ovat ilmastonmuutos ja maahanmuutto. On myönnettävä, että tähän asti Euroopan valtiot ovat enemmän epäonnistuneet kuin onnistuneet näiden suurhaasteiden edessä.

Yksi pelottava tulevaisuuden skenaario on se, että Eurooppa on liian hajanainen eikä valmis maahanmuuttoon liittyvien haasteiden edessä ja tuloksena on äärioikeistolaisten liikkeiden valtaannousu ja liberaalin demokratian vaarantuminen laajalti Euroopassa.

Lähes yhtä pelottavana näen skenaarion, jossa ilmastonmuutoksen edessä huomio kiinnittyy kokonaiskuvan hahmottamisen sijaan täysin vailla vaikutuksia oleviin irrationaalisiin seikkoihin. Nuo irrationaaliset lillukanvarret eivät yksin tarjoa tuleville sukupolville kuin Chamberlainin rauhaa. Lillukanvarret voivat olla suorastaan turmiollisia itse asialle, sillä ne ovat omiaan vieraannuttamaan osan ihmisistä pois itse ongelman –maapallon lämpenemisen –vaatimista ratkaisuista.

Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on päähuomion siirtäminen ilmastoasioissa takaisin kansainväliseen politiikkaan ja valtioiden väliseen yhteistyöhön. Oman haasteensa tilanteeseen luo se, ettei EU eikä myöskään YK ole päätöksentekokyvyltään juuri nyt vahvimmillaan.

Niin kauan kuin huomio ilmastoasioissa on liikaa kotimaan lillukanvarsissa, saa osan poliittisesta kermasta kuoria koko ilmiötä vahvasti kyseenalaistavat perussuomalaiset. Minulle Greta Thunbergin saama valtava kansainvälinen huomio kertoo symbolistisesti sen, että valtiot eivät ole onnistuneet: Ihmisten huoli on paljon suurempi kuin valtioiden yhdessä tähän saakka aikaansaamat teot. Hysteria ei auta. Tarvitaan merkityksellisiä päätöksiä.

Matti Kuittinen

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteen maisteri ja Keskustan Karjalan piirin toiminnanjohtaja.

Kommentoidut