Lukijalta: Liikenneväylistä puhuttaessa on kaksi todellisuutta—kansalaisten ja populistien

Keskustelussa liikenneväylistä kilpailee kaksi todellisuutta. On median, lobbareiden ja populistien todellisuus, jossa rakennetaan uusia oikoratoja sekä tunneleita  –miljardeja eri suuntiin heitellen. Sitten on tavallisten kansalaisten todellisuus, jossa väistellään monttuja asfaltissa onnettomuuksia ja rengasrikkoja peläten. Junalla liikkuessa pitää varautua jatkuviin myöhästelyihin, kun VR:n aikatauluihin ei voi luottaa.

Valtion budjetin suhteen vallitsee tavallisten kansalaisten todellisuus. Perusväylänpidon rahoitus on korkeintaan 1,4 miljardin euron vuositasolla koko maassa. Tämä riittää välttävästi väylien korjausvelan kasvun pysäyttämiseen, ei sen kaventamiseen. Uusille hankkeille on varattu vain reilut parisataa miljoonaa vuodessa, ja nämä ovat sidottu pidemmäksi aikaa 12-vuotisilla liikennejärjestelmäsuunnitelmilla.

Poliitikkojen tulisi kertoa tämä selvästi –miljardeja ei ole heitellä. Turun, Tampereen ja etenkin Karjalan radat kärsivät korjausvelasta. Moni olisi tyytyväinen harvemmissa paikoissa pysähtelevän tunnin junan sijaan jopa siihen puolentoista tunnin junaan, joka vain olisi ajoissa. Entisiäkin hankkeita on kesken –kelpaisi vaikkapa puuttumaan jäänyt puolikas Luumäki–Imatra- ratahankkeen rahoista.

Tiet ja väylät ovat kansallisomaisuutta, jota tarvitaan joka päivä ja josta meidän tulee pitää huolta.

Asiat tulee asettaa tärkeysjärjestykseen. Vaikka totta kai kaksoisraiteille olisi käyttöä, ne ovat valtavan kalliita isoihinkin tiehankkeisiin verrattuna. Tieverkon puolella kipeässä kunnostuksen tarpeessa ovat muutkin kuin päätiet. Valtio kerää autoilusta niin paljon veroja, että sieltä pitää saada riittämään enemmän takaisin.

Jani Mäkelä, kansanedustaja (ps.), valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsen, Lappeenranta