Lukijalta: Luoko avaruuden militarisointi turvallisuutta?

Kirjoitan tätä kun saan kuulla johtavien valtioiden maailmassa ottavan askelia varustelussaan avaruuteen. Kuinka kestävää kehitystä tämä on, sen aika näyttää, mutta pahalta se myös näyttää.

Avaruuden militarisointi saattaa olla vasta aluillaan. Luoko se turvallisuutta maailmaan, voi kukin päätellä itse. Ainakin varustelukierre, jonka maksavat kansat, pahenee.

Rahan ja valuuttojen arvoa ei pahemmin kysellä, ja maksukykyä, kun ollaan varustelun asioissa liikkeellä. Silloin ollaan valmiita tinkimään jostain oleellisemmasta täällä maankamaralla, ei kaukana avaruudessa. Tämä on kuin jokin paholaisenkeinu tai ikiliikkuja. Tunteeko kukaan oloaan turvallisemmaksi edes täällä Suomessa, kun maailman johtavat valtiot paisuttelevat sotilasbudjettejaan?

Viimeksi kun läksimme Natsi-Saksan kelkkaan, oli lähellä mennä kaikki. Onko mitään opittu tästä? Rajan takana on suurvalta aseistuksineen. Kannattaako Suomen valtion lähteä mukaan isompiensa kiistoihin ja seikkailemaan hyvässä uskossa milloin mihinkin tuulahdukseen reagoiden? Vaikka jääkiekossa olemme saaneet kultaa ei se välttämättä muutu kullaksi muilla alueilla edes hyvällä tuurilla.

Vuonna 1995 Suomi linjautui uudelleen. Olisi turhaa ennustelijaeukkojen höpinää lähteä pitemmän päälle arvailemaan tuolloisen valintamme seurauksia, mutta varmuudella se noteerattiin muuallakin kuin meillä. Olemme kiinni jossain sellaisessa jolla saattaa olla kauaskantoiset seurauksensa. Mutta tämä on politiikkaa.

Torjuntavoitoista on jo pitkän aikaa, maailma on muuttunut. Pakkaskaudet idän ja lännen välillä vaikuttavat myös meihin, kuten EU:n ja Venäjän välit ja kaukaisen Yhdysvaltojen liikkeet.

Heitetäänkö maamme kohtalosta jälleen noppaa kuten 1930-luvulla, on hyvä kysymys. Kenen linssien läpi katsomme maailmaa määrää myös tulevaisuutemme? Maailman hallintopalatseissa ei juuri meistä puhuta, ei ainakaan silloin, kun oma henki on kyseessä. Meillä on muutakin välimatkaa kuin kilometrejä ja maileja maailmaan.

Tilanteen tullen voimme jäädä yksin kuten ennenkin kuten silloin, kun Saksan upotus viimeksi alkoi. Siksi kannattaisi harkita kaksi kertaa ennen kuin teemme mitään päätöksiä ja siirtoja mihinkään suuntaan. Maailma on todellakin muuttunut niistä ajoista. Maa- ja vesialueet ovat samat, muu on historiaa.

Millaisen historianjatkumon haluamme, ei tule hiirtä napsauttelemalla näyttöpäätteelle.

Hyvää kesänjatkoa niille, jotka tänään muovaavat tulevaisuuttamme.

Vesa Kiiha,

Lappeenranta