Lukijalta: Häiriköintiä ja ”läppää”

Lappeenrannan nuorisosta on uutisoitu viime aikoina paljon Lauritsalan tapahtumien vuoksi. Nuorisokulttuuri onkin kaupungissamme melko värikästä, ja se näkyy sekä positiivisessa että negatiivisessa valossa.

Kun luin Saw-nimisen järjestön nimilistalla olevan Jelena Grigorievan suunnitellusta murhasta Venäjän Pietarissa, sydämeni särkyi. Pian rupesin ajattelemaan, mitä itse voisin tehdä parantaakseni seksuaalivähemmistöjen kohtelua myös täällä Suomessa. Ensimmäisenä mieleeni juolahti nuorison ivallinen vitsailu.

Kaduilla kulkiessa kuulee usein nuorison huutelevan toisilleen erilaisia solvauksia, jotka voisi luokitella niin sanotuksi “homoläpäksi”, jonka tarkoituksena ei ilmeisesti ole loukata, vaan vitsejä heitetään puhtaasti huumorin turvin. Vitsien toksisuus kuitenkin liittyy siihen, kuka ne kuulee. Erityisesti HLBT-ihmisille tällaisten vitsien sisäistäminen voi olla raskasta ja aiheuttaa pelkoa tai turhaa stressiä. Nuorisolle homo-sana on kuitenkin arkikieltä.

Lähdin juhannuksena mökkireissulle aivan uuden kaveripiirin kanssa ja jo matkalla huomasin, kuinka paljon seksuaalivähemmistöjä alentavia vitsejä porukassa lauottiin. Ymmärsin kuitenkin pian, etteivät ne liittyneet mitenkään kyseiseen kontekstiin ja etteivät he tarkoittaneet niillä pahaa. En maininnut asiasta mitään, sillä olin uusi ja ulkopuolinen, mutta jälkiviisaana järjen jättiläisenä ymmärrän, että olisi pitänyt. Vahvinta mitä ihminen voi tehdä on astua ulos mukavuusalueeltaan ja puuttua niihin epäkohtiin, joita ratkomalla voi edistää tasa-arvoa.

Homo on latinaa ja tarkoittaa ihmistä. Mielestäni on siis aika ottaa sana pois negatiivisesta kontekstista ja asennoitua kaikenlaisiin ihmisiin sellaisella kunnoituksella, joka toista kohtaan kuuluisi olla. Henkilön seksuaalisuus ei tulisi olla vitsin aihe, vaan se tulisi hyväksyä osaksi elämää ja jättää rauhaan. Ollaan siis ihmisiksi, eikä oteta mallia itänaapurimme homofobiasta.

Henric Kultalahti,

Lappeenranta

Uusimmat uutiset