Lukijalta: Sanna Koskenranta vastaa Linda Brandt-Ahteelle: Oppivelvollisuuden laajentaminen on tulevaisuusteko

Ennen kuin hallitusneuvotteluja oli ehditty saada valmiiksi, oli osalla jo kiire asettua vastustamaan kaikkea. Erikoiselta tuntuu vastustus oppivelvollisuuden laajentamista kohtaan. Linda Brandt-Ahde lyttää kirjoituksessaan (ES 2.6.) toisen asteen oppivelvollisuuden ja toteaa että maksuton oppimateriaali tulisi kohdentaa niille, jotka sitä tarvitsevat, ei kaikille.

Toiselle asteelle ulottuvassa oppivelvollisuudessa on kyse paljon muustakin kuin maksuttomista materiaaleista. Kyse on panostuksesta laadukkaaseen koulutukseen ja tasa-arvoisesta mahdollisuudesta opiskella. Ennen kaikkea siitä, että jokaista nuorta kannatellaan elämässä eteenpäin, kohti työelämää ja omaa toimeentuloa. Maamme hallituksella oli viimeisen neljän vuoden aikana mahdollisuus tehdä tekoja lasten ja nuorten hyväksi. Sen sijaan leikattiin koulutuksesta, kasvatettiin ryhmäkokoja ja leikattiin oikeutta varhaiskasvatukseen.

Nykypäivän työelämän vaatimuksiin ei hypätä vain peruskoulun turvin.

Osaamisen heikentyminen on jo havaittu, muut OECD-maat menevät Suomen ohi koulutustasossa. Suomen, joka esiintyy monesti koulutuksen mallimaana. Samaan aikaan kun osaamisen vaatimukset kasvavat, maailma monimutkaistuu ja tarvitaan entistä enemmän oivallusta, sivistystä ja ongelmanratkaisukykyä, on koulutustason nousu Suomessa pysähtynyt. 1970-luvun lopulla syntynyt sukupolvi on jäämässä koulutetuimmiksi suomalaisiksi. Vaikka työllisyystilanne on viime vuosina parantunut, parhaassa työiässä olevien työvoimaosuus alenee. Alle 35-vuotiaista noin 75 000 on kokonaan poissa työmarkkinoilta ja koulutuksesta.

Jokainen ymmärtää, että nykypäivän työelämän vaatimuksiin ei hypätä vain peruskoulun turvin. Silti yli 100 000 (16 % ikäluokasta) 20 –29-vuotiasta on vain perusasteen varassa. Panostuksia tarvitaan varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja erityisentuen tarjoamisessa. Yhtään nuorta ei kuitenkaan saa jättää vaille riittävää koulutusta. Muun muassa tämän vuoksi toiselle asteelle ulottuva oppivelvollisuus on merkittävä tulevaisuusteko. Toinen aste tarvitsee riittävät resurssit laadukkaaseen opetukseen. Sisältöjä on uudistettava vastaamaan paremmin muuttuvan työelämän tarpeisiin. Samalla on tärkeää se, ettei koulutukseen tarvittavien materiaalien hinta ole yhdellekään nuorelle este kouluttautua.

Sinällään oppivelvollisuuden laajentamisen vastustus ei yllätä. Eihän peruskoulukaan syntynyt ilman vastustusta. Jo silloinkin, 1960-luvun lopulla tavoitteena oli koulutustason nostaminen ja todettiin, ettei se onnistu järjestelmällä, jossa osa koulutuksesta on maksullista. Ja jo silloinkin oikeisto vastusti.

Sanna Koskenranta, kaupunginvaltuutettu (sd.), Lappeenranta