Lukijalta: Oma koti ei ole paras paikka kaikille lapsille – Hyvinvointivaltion kyky mitataan kriisissä

Apua nuorille -ryhmän perustaja Samu Kemppi kertoi Uutisvuoksessa, kuinka monet nuoret ovat kertoneet seinien kaatuvan päälle, kun pitää olla kotona ja vanhemmat juopottelevat. Tämä viesti on vakava muistutus siitä, kuinka kaikille lapsille oma koti ei ole se kaikkein turvallisin paikka olla.

Kiitos Kempille ja muille vapaaehtoisille kovasta työstä imatralaisten nuorten auttamiseksi. On hienoa, että nuori jaksaa auttaa muita nuoria ja on järjestänyt apuringin vapaaehtoisten voimin.

Korona ei ole meille kaikille tasa-arvoinen eikä se kohtele meitä reilusti. Esimerkiksi etätyö on useimmiten korkeakoulutettujen ja hyvin toimeentulevien työntekijöiden mahdollisuus. Kaikilla perheillä ei ole välttämättä kotonaan omaa laajakaistaa, eikä ylimääräisiä laitteita kuten tabletteja, kuulokkeita, tietokoneita tai edes puhelimia koko perheen käyttöön. Jos puitteet eivät ole kotona kunnossa, niin miten ihmeessä työt voidaan hoitaa etänä kunnolla?

On syytä muistaa, että tilastokeskuksen uusimpien tietojen mukaan Suomessa on 112 000 lasta, jotka elävät pienituloisissa perheissä. Alle 18-vuotiaiden pienituloisten määrä on ylittänyt jo yli 75-vuotiaiden pienituloisten määrän.

Toinen vakava ongelma liittyy päihteiden käyttöön ja erityisesti alkoholiin. Jo nyt on havaintoja alkoholin kulutuksen lisääntymisestä. Käytännössä pienten koululaisten elämässä tämä ongelma näyttäytyy esimerkiksi siten, että toisella koululaisella äiti saattaa tehdä etätöitä viereisessä huoneessa ja käydä välillä auttamassa koulutehtävien kanssa, kun taas toisen koululaisen äiti makaa sammuneena sohvalla tai isä korjaa krapulaansa keppanalla.

Myös väkivallan uhkan lisääntyminen alkoholin käytön myötä on tunnustettu tosiasia. Poliisi on kertonut, että kotihälytysten määrä on lisääntynyt koronatilanteen aikana, kun arjen ja viikonlopun raja on hämärtynyt perheissä. Kotihälytystehtävät liittyvät useimmiten lähisuhdeväkivaltaan ja huoli on kova, että erityisesti pääsiäisenä tapaukset lisääntyvät. Tämä ei ole tasa-arvoinen tilanne.

Normaalioloissa lapset pääsisivät kouluun syömään ja tapaamaan ystäviä, mutta nyt heillä ei ole tätä mahdollisuutta. Mikäli kaupunki tarjoaa kouluruokaa, on siitäkin ilmoitettava ensin Wilman kautta koululle ja sekin saattaa olla joillekin liian haastavaa. Kun oppilaan ruokailut ovatkin yhtäkkiä perheen hoidettavana, voi siitä muodostua todellinen ongelma pienituloiselle perheelle, jolla budjetti on normaaliaikoinakin tiukoilla.

Edessämme siis on valtavia sosiaalisia ongelmia. Ne ovat ongelmia, jotka huonosti hoidettuina voivat aiheuttaa meille niin taloudellisia kuin inhimillisiäkin menetyksiä, kuten 1990-luvun lamassa kävi.

Hyvinvointivaltion kyky olla kaikille hyvä mitataan kriisitilanteissa. Kykyä koetellaan siinä, kuinka valtio kykenee huolehtimaan heikoimmistaan silloin, kun he apua todella tarvitsevat. Me emme saa menettää yhtään lasta tai nuorta sen takia, ettemme ole valmiita auttamaan tai jonkun avuntarve jää huomaamatta.

On pidettävä huoli siitä, että koronakriisi ei syvennä eriarvoistumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Se jos mikä on vakava uhka koko maamme tulevaisuudelle.

Niina Malm,

Kansanedustaja, sd, Imatra