Lukijalta: Missä viipyvät toimet maatalouden pelastamiseksi?

Luonnonvarakeskus ennustaa, että 1 100 lypsykarjatilaa ja 1 600 viljantuottajatilaa lopettaa toimintansa parin vuoden sisällä. Suomessa maatiloja oli 1950-luvulla noin 330 000, vuonna 2025 niitä ennustetaan olevan enintään noin 37 000.

Syitä tilojen lopettamisiin on monia. Sukupolvenvaihdokset eivät ole sujuneet kivuttomasti, jos ollenkaan ja Venäjän pakotteet (puolin, jos toisin) löivät maitotiloja molemmin käsin. Viljelijöiden saamat tuottajakorvaukset ovat alhaisia ja vastaavasti muun muassa lannoitteiden ja energian hinta nousee jatkuvasti ja sääolosuhteet vaikuttavat etenkin viljantuottajiin. Maanviljelijöiden jaksaminen on kortilla ja sen ymmärtää, palkkaa jää keskimäärin neljä euroa tunnilta. Eivätkä direktiivien tuomat säännökset yhtään helpota tilannetta.

Kannattavia ja kehittyviäkin yksiköitä on, mutta harvassa ja niiden kohdalla puhutaan jo lähes laitostasosta.

Tänä kesänä koetellut kuivuus ei EU:n kriisirahastojen hanoja avannut. Suomen sisäiset tukitoimet auttavat vasta pitkällä jänteellä, jos silloinkaan. Australiassa maanviljelijät saavat 1,8 miljardin dollarin tukipotin kuivuudesta johtuen.

Olen ihmetellyt, kuinka hiljaa tästä jo pidempään jatkuneesta maatalouden kurjistumisesta meillä ollaan. Ei tule ehdotuksia tai avauksia edes niiltä, joilta niitä odottaisi. Tilanne on ollut pitkään tiedossa, joten yllätyksestä ei voida puhua. Missä on ne toimenpiteet, että jatkossakin Suomessa saadaan kotimaista ruokaa? Halutaanko, että Suomessa on tulevaisuudessakin asutusta ja toimintaa maaseudulla? Minä haluan.

Kun ongelma on kaikkien tiedossa, on kyse halusta, arvoista ja tahdosta ratkaista se.

Kai Karhukorpi, kaupunginvaltuutettu (ps.), Lappeenranta

Luetuimmat