Lukijalta: Vientiteollisuuden tarpeista huolehtiminen on asetettava politiikan keskiöön

Antiikin aikana filosofeilla oli aikaa kehitellä ajatuksiaan ja vaikuttaa länsimaiseen nykyiseen kulttuuriin. Hallituksemme on yrittänyt parantaa maamme tilannetta tilaamalla selviytymisstrategian filosofilta. Antiikin Kreikassa ja Rooman valtakunnassa sen ajan teollisuus oli kunnossa. Kaivostoiminta ja maatalous, laivojen rakentaminen ja merenkulku olivat tärkeitä toimintoja. Tämä loi vaurautta ja antoi mahdollisuuden ihmisen hengen viljelyyn filosofialla ja taiteella.

Suomen suurimmat henkiset saavutukset ovat tulleet aikana, jolloin teollisuutemme on voinut hyvin. Itsenäisyysprosessiamme tuki vankka teollisuus osana Venäjää. Peruskoulumme kehittyi teollisuutemme perustan laajettua länsimaihin. Hyvinvointivaltiomme oli huipussaan, kun kännyköitä ja älypuhelimia valmistanut Nokia eli globaaleista markkinoista. Teollisuus työllisti tuolloin lähes 30 prosenttia. Tämän verran se on Euroopan talousveturiksi kutsussa Saksassakin tällä hetkellä. Nykyisin teollisuus työllistää Suomessa 20 prosenttia työntekijöistä.

Vientiteollisuuden tarpeista huolehtiminen on asetettava politiikan keskiöön.

Ajattelemme, että rakennemuutoksen myötä palvelu- ja kulttuurialat nousevat keskeisiksi työllistäjiksi. Pk-yritysten asema työllistäjänä saa kasvavaa huomiota. Ajattelutapaamme kuuluu, että osaamisyhteiskunnassa hyvin koulutettujen luovien ihmisten merkitys tulee kasvun kannalta tärkeäksi, kuten Richard Florida on esittänyt teoksessaan Luovan luokan nousu. Taloustieteilijöiden mukaan on mentävä arvoketjussa ylöspäin. On unohdettava alkutuotanto, kuten kaivostuotanto ja sellun valmistus.

Toimintamme riippuu kuitenkin täysin maantieteellisistä vahvuuksistamme. Oulun yliopiston vuonna 2017 palautetun rakennustekniikan yksikön lopettaminen pari vuosikymmentä aikaisemmin on tästä yksi osoitus. Lakkautusta perusteltiin painopisteen siirtämisellä osaamiseen, millä tarkoitettiin informaatio- ja kommunikaatioalaa. Samoilla perusteilla viisi vuotta sitten telakkateollisuudestamme oltiin valmiita luopumaan. Nyt on vaara, että metsäteollisuuden osaajista tulee pulaa. Vielä on matkaa, että huomioimme ympäristömme vahvuudet koulutuksen ja tutkimuksen suuntaamisessa.

Vientiteollisuuden tarpeista huolehtiminen on asetettava politiikan keskiöön. Varsinais-Suomen vienti kasvoi 44 prosenttia vuosina 2016–2017 ja kipusi Uudenmaan jälkeen toiseksi tärkeimmäksi vientimaakunnaksi. Sitä ennen Kymenlaakso vei toiseksi eniten tavaraa. Varsinais-Suomessa pula on nyt kaiken alan osaajista. Kun vientiteollisuus toimii tehokkaasti, se tuo pienemmälläkin työllistävällä osuudella positiiviset vaikutukset muille aloille.

Elämme paperin, kartongin, sellun ja puutavaran viennillä unohtamatta kulkuneuvojen, kuten autojen, laivojen, metsä- ja kaivoskoneiden tai kemian teollisuuden vientiä. Täällä on luonteenomaista jalostaa puuta ja maaperän rikkauksia, hyödyntää vettä ja tehdä laaja-alaista eri toimijoiden välistä yhteistyötä olosuhteista selvitäksemme. Uusi teknologia irrotettuna ympäristötekijöistämme, ei toimi täällä kestävästi.

Teollisuus ei ole menettämässä merkitystään yhteiskuntamme kantavana voimana. Moottori on autossa välttämätön, vaikka sen koko pienenisi. Kulttuuri on polttoaine, teollisuus on moottori. Moottorin säädöistä ja kunnosta on pidettävä huolta teollisuus- ja koulutuspolitiikalla. Meidän on kiinnitettävä huomiota etenkin niiden teollisuuspaikkakuntien kilpailukykyyn, joilla ei ole omaa yliopistoa. Näiden alueiden teollisuuden työvoimasta, myös korkeasti koulutetuista, on huolehdittava valtakunnantason koulutuspolitiikkaa suuntaamalla.

YTT Yrjö Myllylä

Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Kymenlaakson ennakointimallin luomiseksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, XAMK:ssa. Lisätietoja: https://www.xamk.fi/etiainen.