Lukijalta: On moraalitonta ohjata huono-osaisilta kyseenalaisen markkinoinnin keinoin kerättyjä varoja hyväosaisten "jalojen" harrastusten tukemiseen

Viime päivinä kansallisen peliyhtiömme johdon palkat ja pelaamisen haitat ovat olleet myrskyn silmässä. Peliyhtiön toiminnassa onkin monia eettisiä ja moraalisia ristiriitoja, minkä vuoksi asian nostaminen jopa hallituksen asialistalle on mielestäni perusteltua, lopputulemaa jäämme odottelemaan.

Itse en ole koskaan lotonnut. Joskus nuoruudessa harrastin vakioveikkausta ja pajatson pelaamista, jos taskussa sattui olemaan sopiva kolikko.

Pelaamista mainostetaan kertomalla, että tuotot ohjataan eettisesti ja moraalisesti yleisesti hyväksyttäviin kohteisiin. Olkoon näin, mutta minusta on lähtökohtaisesti moraalitonta, että huono-osaisilta kyseenalaisen markkinoinnin keinoin kerättyjä varoja ohjataan hyväosaisten "jalojen" harrastusten tukemiseen.

Todennäköisyys on käsite, jota käytetään silloin, kun lausuman totuutta ei voida sitovasti varmistaa, mutta on olemassa perusteita otaksua, että lausuma voisi olla totta. Todennäköisyyslaskenta on puolestaan matematiikan ala, jota sovelletaan satunnaisten ilmiöiden esiintymiseen. Näin on esimerkiksi silloin, kun määritellään loton päävoiton tai pokerin pelikäden esiintymistodennäköisyys. Laskennalla saatu tulos on suhdeluku, joka on matemaattisesti totta.

Peliyhtiön matemaatikot hallitsevat todennäköisyyslaskennan, mutta pelaajat eivät, eikä heidän tarvitsekaan. Pelaajalle järkevien johtopäätösten tekemiseen riittää terve harkintakyky. Oleellista on ymmärtää pelaamisen perusjuoni: Lotossa, kuten muussakin pelaamisessa, pelin pitäjä voittaa varmasti ja aivan yhtä varmasti pelaaja häviää. Tämän tosiasian ymmärtäminen on syy, miksi minä en lottoa enkä pelaa muitakaan rahapelejä.

Jos haluan tukea "jaloja" harrastuksia, niin moraalisesti oikein tapa on tehdä suoria lahjoituksia, jolloin välikäsien osuus jää myös mahdollisimman pieneksi.

Asko Munukka, Lappeenranta

Kommentoidut