Lukijalta: Syrjäseutujen vanhoille asunnoille maksettava romutuspalkkio tervehdyttäisi vaikeiden alueiden markkinoita

Asuntomarkkinoiden isojako on menossa. Se tarkoittaa sitä, että Suomen noin kolmesta miljoonasta asunnosta moni sijaitsee väärällä paikkakunnalla nykyisen ja tulevan tarpeen kannalta. Joukossa on paljon asuinkelpoisia rakennuksia, joita pysyisi ostamaan ostaa käteisellä, mutta kauppaa ei tahdo syntyä koska asunnot eivät sijaitse kasvukeskuksessa. Se, että viimepäivinä on puhuttu maaseudusta kasvualustana elämisen mielekkyydelle sisältää aimo annoksen väärää romantiikka.

Katselin asuntokauppojen tilastoa, ja noin 50 000 asuntoa sijaitsee paikkakunnilla, joissa ei kahteen vuoteen (2015 –2016) ole tehty yhtään asuntokauppaa. Aika lähelle Lappeenrantaa löytyy täysin punainen läiskä, nimittäin Miehikkälässä oli tasan nolla asuntokauppaa vuonna 2018. Jakomieliseen asuntopolitiikkaan ei ole helppoa ratkaisua, sillä kaupungeissa taas on omat kuviot –asumistukea saa niin ja niin moni talous, että sekin on ongelma.

Romutuspalkkio tervehdyttäisi samalla vaikeiden alueiden markkinoita, kun ylitarjonta vähensi.

Koska kuitenkin on kymmeniätuhansia täysin arvonsa menettäneitä ja menettämisen kannalta riskirajoilla olevia asuntoja, pitäisi vain hyväksyä se, että asunnosta ei saa omiaan. Vuokraturvan puheenjohtaja Timo Metsola on ehdottanut romutuspalkkiota niistä asunnoista, joiden hinta on täysin romahtanut. Hyvä idea, tällöin omistaja pääsisi löysästä hirrestä ja sai uuden alun – ja kun ei enää olisi laahusta ei olisi kiinteistöveroa eikä muitakaan rasitteita. Monella pienellä paikkakunnalla oli ennen selvä identiteetti omine kirkonkylän kioskeineen ja urheiluseuroineen, mutta tällainen yhteisöllisyyden aika on sekin pääosin ohi.

Toki on sääli, jos iso osa työsarasta on kulunut lainan maksun puristuksessa, ja lopputulos on sitten se, että elämäntyö on valunut hukan munille. Eikä aihe liippaa kauas omistakaan kuvioista, sillä olen tavallaan ollut pakotettu olemaan lainan takia itselleni täysin sopimattomassa työssä, joka nyt onneksi on taakse jäänyttä.

Romutuspalkkio tervehdyttäisi samalla vaikeiden alueiden markkinoita, kun ylitarjonta vähensi. Palkkion myötä aukeaisi mahdollisuus saada kaupaksi paremmin ne asunnot, jotka vielä ovat tikissään. Se, että asuntojen hinnat ovat romahtaneet, ei ole pelkästään uhka – joillekin myös mahdollisuus.

Markus Malmi, Lappeenranta