Pääkirjoitus: Saksan kriisi ei ole pelkkä Saksan ongelma



Saksan poliittisen kriisin syy näyttää pinnallisesti tarkasteltuna varsin yksinkertaiselta. Hallituspuolueiden sisällä on erimielisyyttä maahanmuutosta. Kysymys on kuitenkin laajemmasta ilmiöstä. Pakolaisaalto Afrikasta Eurooppaan vaatisi vastaanottajamailta yhtenäistä linjaa. Sen löytäminen tuntuu lähes mahdottomalta, vaikka EU vääntöjen jälkeen jonkinlaisesta periaatteesta sopikin.
Saksassa kristillisdemokraattisilla hallituspuolueilla CSU:lla ja CDU:lla oli eriävät mielipiteet maahanmuutosta. CDU:n johtaja, liittokansleri Angela Merkel seisoi EU:n linjan takana, CSU vaati johtajansa Horst Seehoferin suulla tiukempaa linjaa.
Hallituskriisi vältettiin, kun Merkelin CDU taipui ja suostui siihen, että Saksa käsittelee uudelleen toisessa EU-maassa turvapaikanhakijoiksi rekisteröityjen ihmisten hakemukset. Hakijat sijoitetaan keskuksiin, joista heidät voidaan palauttaa jo kertaalleen turvapaikkahakemuksen hyväksyneeseen maahan.
Merkelille päätös on hankala. Se syntyi kovassa paineessa pitää hallitus koossa. Jos Merkel ei olisi taipunut, CSU olisi lähtenyt hallituksesta. EU:n ja koko läntisen maailman keskeinen johtohahmo tuntuu olevan vahvempi Saksan ulkopuolella kuin kotimaassaan.
Tilanne kuvaa hyvin maahanmuutosta päättämisen ongelmaa. EU:n on vaikea löytää yhtenäistä linjaa, koska yksittäisten jäsenvaltioiden sisällä vellovat erilaiset näkemykset.
Maahanmuutto ei ole yksiselitteinen ilmiö. Siihen liittyy inhimillisiä tekijöitä, turvallisuusnäkökulmia ja taloudellisia vaikuttumia. Muuttujia on niin paljon, että kompromissien kompromissitkin ovat kovan työn takana. Tämän ilmiön kanssa Merkel on sisäpolitiikassaan nyt kasvokkain.