Pääkirjoitus: Virkanimityksistä huutelu tuntuu loputtomalta

Poliittisiksi leimautuvat virkanimitykset jaksavat synnyttää Suomessa keskustelua vuosikymmenestä ja hallituksesta toiseen. Historian valossa valinnoista huutelu on ymmärrettävää. Joskus nimityksiä on tehty härskisti puolueen jäsenkirja edellä.

Viime viikon aikana on kohistu sisäministeriön kansliapäällikön nimittämisestä. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) esitti ja valtioneuvosto hyväksyi Kirsi Pimiän nimittämisen. Pimiä on kokenut valtionhallinnon ammattilainen, joka nousee ministeriön johtoon yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävästä. Aiemmin urallaan Pimiä on työskennellyt vihreiden eduskuntaryhmässä ja vihreiden oikeusministerin Tuija Braxin erityisavustajana.

Pimiä on taatusti pätevä. Hän täyttää viran kelpoisuusvaatimukset. Silti nimitys näyttää myös poliittiselta. Tätä Ohisalo yrittää kiistää unohtaen sen, että vastaavanlaisia nimityksiä samanlaisella kohinalla on tehty aiemminkin. Oppositiossa vihreät on suolannut äänekkäästi poliittisia virkanimityksiä. Opposition ykkösehdokas virkaan oli muuten kokoomustaustainen Suojelupoliisin pomo Antti Pelttari.

Politiikassa toimiminen ei voi olla este pätevän henkilön nimittämiselle. Tuoreessa muistissa on kokoomustaustaisen Jyrki Kataisen nimitys Sitran yliasiamieheksi ja keskustalaisen Olli Rehnin nimitys Suomen Pankin pääjohtajaksi. Pimiää, Kataista ja Rehniä yhdistää se, että heillä on merkittäviin tehtäviin pätevöittävä työhistoria. Poliittinen toiminta on osa tuota historiaa.

Politiikkaan kuuluu, että oppositio murjoo, kun hallitus päättää. Nyt vihreät maistelee omaa lääkettään. Silti myös oppositiossa kannattaa muistella menneitä tai miettiä pätevyystekijöitä ennen kuin huuto yltyy tolkuttomaksi.

pekka.lakka@kaakonviestinta.fi

Luetuimmat