Pääkirjoitus: Maatalouden kipukohta on yhä kannattavuus

Suomalaisen maatalouden keskeinen ongelma odottaa yhä ratkaisemistaan. Aivan liian moni runsaasta 47 000:sta tuotantoa harjoittavasta tilasta rämpii syvällä kannattamattomuuden suossa.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennusteiden mukaan maatalousyritysten keskimääräinen yrittäjätulo jää kuluvana vuonna 36 prosenttiin tavoitteesta. Kun tuotantokustannukset vähennetään kokonaistuotosta, yritykset jäävät 27 000 euroa tappiolle. Karjatilojen kannattavuus on piirun verran viljatiloja parempaa.

Suomalaisen viljelijän keskituntipalkka on 5,9 euroa ja oman pääoman korkotuotto 1,3 prosenttia. Näiden lukujen valossa ei tarvitse ihmetellä, miksi toimivien tilojen määrä on supistunut noin 800:lla edellisvuodesta.

Keväällä puhjennut koronavirusepidemia osoitti sen, että kotimaista tuotantoa tarvitaan. Vaikka elintarvikkeiden kansainväliset kuljetusketjut eivät katkenneetkaan, globaalin järjestelmän herkkyys tuli todistettua.

Maailmanmarkkinoiden liikkeet heiluttavat suomalaisten maataloustuotteiden hintoja myös kotimarkkinoilla. Eurooppa tuottaa nyt maitoa selvästi yli tarpeen, ja vienti maailmalle alkaa olla tukossa. Siksi Osuuskunta Valio on siirtymässä sopimustuotantoon, joka lisää tuottajahinnan heilahtelua ja vaikeuttaa tuottajan tulokehityksen ennustamista.

Markkinanäkymät voivat muuttua äkillisesti monesta eri syystä. Sianlihan ylituotanto on vaihtunut lisääntyneeseen Kiinan-vientiin, ja suomalaisen porsaan kysyntä voi laajeta entisestään, jos afrikkalainen sikarutto leviää Euroopassa uusille alueille.

Lypsävää lehmää tai pulleaa possua ei kasvateta hetkessä. Vaikeinta kysyntään vastaaminen on silloin, kun toimivan tilan tuotanto on ajettu alas ohimenevän kannattamattomuusjakson vuoksi. Tuottajia piinaava maatalousyhtälö ei voi olla mikään ylivoimainen Hodgen otaksuma, jota suomalainen yhteiskunta ei kykenisi ratkaisemaan.

Luetuimmat