Pääkirjoitus: 4H-yhdistysten kurimus kertoo tarinaa uusista aatteista, väestönmuutoksesta ja taistelusta, jota talkootyö käy ihmisten ajasta

Katja Juurikko

Pääkirjoitus: 4H-yhdistysten kurimus kertoo tarinaa uusista aatteista, väestönmuutoksesta ja taistelusta, jota talkootyö käy ihmisten ajasta

Urheilukentät, seurojentalot, festivaalit. Jos listalle lyötäisiin asiat, joita Suomessa on yhdistysvoimin saatu aikaan, mitta olisi melkoinen. Itsenäistymisen alkuvuosien kansanliikkeistä ja poliittisten tarkoitusperien korostamisesta on siirrytty pienempien ja erikoistuneempien toimijoiden valtakauteen, mutta jälki on yhä jäätävää. Lähes jokainen suomalainen kuuluu johonkin yhdistykseen ja kokonaisuutena katsellen ne ovatkin vaikutusvaltainen osa demokraattista järjestelmää. Suomessa monen kansanryhmän ääni jäisi kuulumatta ilman omaa yhdistystä.

Helppoa toimijoilla ei silti ole. Etelä-Saimaa kertoi tällä viikolla 4H-liikkeen kurimuksesta maakunnassa. Toimintaa on yhä maalaiskunnissa, mutta Imatran ja Lappeenrannan alueilla yhdistykset on ajettu alas.

Vaikka palkattua henkilöstöä löytyy monesta päämajasta, yhdistystoiminnan perusta on vapaaehtoistyössä. Kun toimitaan laskevan väkiluvun alueilla, tapahtuu talkoolaisten rivistössä sama kuin muuallakin: nuoriso muuttaa pois, eikä tekijöille löydy jatkajia. Niukkuutta tuo myös talous. Jäsentuotot hupenevat ja yritykset kiristävät sponsorihanojaan. Julkishallinto on tiukentanut avustuspolitiikkaansa ja menneisyydestä tutuksi jääneet vuotuiset tukisummat kutistuvat usein loppuakseen ajan myötä kokonaan.

Vanhan loppu voi kuitenkin olla uuden alku. Jos vetovoima vanhan aatteen ympäriltä on haalistunut, mahdollistaa yhdistysten kirjo Etelä-Karjalassakin itsensä toteuttamisen monin eri tavoin. Uuden ajan järjestäytyminen on spontaanimpaa ja projektiluonteisempaa, mutta sen vaikutukset voivat silti olla mittavat. Sitä paitsi jotkut asiat eivät muutu. Kohtaamiset, aikaansaaminen ja hyvän tekeminen toisten puolesta voittavat yhä kevyesti monen muun aikasyöpön puuhastelun.

mari.pajari@esaimaa.fi

Kommentoidut