Pääkirjoitus: Talvisodan yhtenäisyys auttaisi nyt

Siniristiliput liehuivat saloissa perjantaina kunnioittaen talvisodan päättymisen muistopäivää. 80 vuotta sitten allekirjoitettu Moskovan rauhansopimus päätti 105 päivää kestäneen Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan.

Nykypäivän sukupolville talvisota tuntuu monessa mielessä kaukaiselta, mutta silti se herättää tunteita. Tämän päivän nuorten ja aikuisten esi-isät olivat silloin paljon vartijoina tilanteessa, jossa kansa eli epänormaalia aikaa mutta yhtenäisyys oli voimakasta. Kaverin auttaminen oli arkipäivää rintamalla ja siviilissä.

Vaikka talvisodan muistojuhlat peruttiin nyt koronaviruksen leviämisen estämiseksi, on arvostus sotaveteraaneja kohtaan onneksi noussut. Arvostuksen takana on syvä kunnioitus aiempien sukupolvien tekemää työtä kohtaan. Tämän päivän Suomi on kansainvälisessä vertailussa mallimaa, jonka rakentamisessa sodissa taistelleet ja kotona töitä tehneet ikäluokat olivat pääosissa.

Sota-aikaa ei kukaan tänä päivänä kaipaa. Sen sijaan yksituumaisuutta tarvittaisiin. Suomalaisilla ei ole tänään yhtä selkeää vihollista kuin 80 vuotta sitten. Sen sijaan on epämääräinen joukko uhkia, joiden ennustettavuus on olematonta. Kukapa olisi muutama kuukausi sitten ennakoinut, että talvisodan muistopäivänä Suomi on jo poikkeustilassa Kiinasta alkunsa saaneen viruksen takia.

Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin (sd.) puhuivat torstaina viisaita ja rauhoittavia sanoja suomalaisille. Koronaan pitää suhtautua vakavasti, mutta paniikkiin ei ole syytä. Sen sijaan nyt olisi erinomainen tilaisuus ottaa pari piirua talvisodan hengen suuntaan. Itsekkyyden sijaan kaverista huolehtimiselle on nyt suuri tarve.

Niinistön sanoin nyt tarvitaan fyysistä etäisyyttä mutta henkistä läheisyyttä. Tämän ohjeen noudattamisen pitäisi olla hyvin helppoa talvisodan taistoihin verrattuna.