Pääkirjoitus: Unioni tarvitsee yhteisen pohjan – Puola ja Unkari eivät voi ottaa vain rusinoita pullasta

Euroopan unioni heiluu taas kriisin partaalla. Tällä kertaa syynä ovat Puola ja Unkari, jotka uhkaavat kaataa heinäkuussa vaivalla sovitun EU-budjetin ja elpymisrahaston. Maat eivät hyväksy EU-tukien kytkemistä niin sanotun oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen.

Ei ole vielä selvillä, onko kyse aidosta aikeesta kaataa budjetti vai neuvottelutaktiikasta, sisäpoliittisesta rummunlyönnistä ja ajanpeluusta. Kriisi toi kuitenkin jälleen näkyväksi sen pysyvän ongelman, joka laajassa unionissa väistämättä on: seurakunta on niin sekalainen, ettei yhteistä pohjaa ja yhteisiä arvoja kaikkien kanssa löydy.

Puolassa ja Unkarissa kehitys on vuosien ajan ollut surkea: hallitukset keskittävät valtaa itselleen, rajoittavat median toimintaa ja loukkaavat ihmisoikeuksia. On vaikea nähdä, miksi vaikkapa Suomen pitäisi olla kovin läheinen kumppani tällaisten valtioiden ja hallitusten kanssa.

Pitää toki ymmärtää, ettei EU-tasolta tuleva kansallisvaltioiden suvereniteettiin yli kulkeva oikeusvaltion valvonta ole ongelmatonta. Muuallakin kuin entisessä itäblokissa ollaan tarkkoja EU:n toimivallan rajoista. Jos ylikansallinen kontrolli lisääntyy, se antaa lisää vettä myllyyn populistisille, kansallismielisille EU-kriitikoille, mikä taas aiheuttaa monessa maassa sisäpoliittisia pulmia.

Jos Puola ja Unkari eivät taivu, yksi vaihtoehto ulos akuutista kriisistä on, että jättimäinen koronaelvytyspaketti tehtäisiin EU-mekanismien ulkopuolella maiden hallitusten sopimuksin. Se veisi pohjan kiristysyritykseltä ja vahvistaisi käsitystä jonkinlaisista yhteisistä eurooppalaisista arvoista.

EU:lta horjuva legitimiteetti ei kovin pitkään kestä sitä, että jotkut jäsenet elävät omilla säännöillään. Sekä Puola että Unkari ovat EU:ssa ja isossa elvytyspaketissakin merkittäviä nettosaajia. Vastineeksi on kohtuullista odottaa sääntöjen noudattamista.

Kommentoidut