Pääkirjoitus: Liput salkoon hyvästä syystä

Sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta 9. elokuuta Tove Janssonin kunniaksi. Tarkoitus on vakiinnuttaa päivästä paitsi Janssonin myös suomalaisen taiteen päivä.

Jos Jansson eläisi, hän täyttäisi kesällä 106 vuotta. Hän on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita. Erityisesti hänet muistetaan muumitarinoiden ja -hahmojen luojana, mutta hän oli myös arvostettu taidemaalari, kuvittaja, sarjakuvataiteilija ja kirjailija.

Jansson ansaitsee tietysti liputuspäivänsä. Hän on omalla työllään ja esimerkillään ollut luomassa modernimpaa versiota siitä samasta suomalaisuudesta, jota aikanaan perustivat Mikael Agricola, Aleksis Kivi ja J. V. Snellman.

Liputuskulttuurimme on perinteiltään pönäkähköä. Siniristillä kunnioitetaan valtiollisia vaaleja, menneitä sotia ja 1800-luvun merkkihenkilöitä. Historian kunnioittamisessa on arvonsa, mutta miksei liputtaa voisi iloisemmille ja arkisemmillekin asioille.

Ehkä Janssonin muistaminen on askel tähän suuntaan. Samoin se osaltaan korjaa liputuspäivän saaneiden suurhenkilöiden sukupuolivääristymää; aikaisemmin omansa on naisista saanut vain kirjailija Minna Canth.

Virallisia ja puolivirallisia liputuspäiviä on Suomessa jo parikymmentä eli riittävästi. Määrä on pikkuhiljaa kasvanut. Uusien päivien ideoimisessa olisikin aika rauhoittua. Jos joka viikko liputetaan, koko asia inflatoituu.

Jos painetta uusille liputettaville alkaa ilmetä, kohta täytyy miettiä myös nykyisten tarpeellisuutta. Pitääkö jokaiselle runebergille tosiaan liputtaa, vaikka yhä harvempi muistaa, miksi heitä liputtamalla muistamme?

Mikään ei estä tai kiellä meitä – vapaan maan vapaita kansalaisia – liputtamasta silloin kuin itse haluamme ja näemme siihen syyn. Hautajaisten puolisalossa liehuvat liput ovat kaunis tapa muistaa poismennyttä. Yhtä sopivaa olisi liputtaa yhä useammin myös iloisia perhejuhlia ripille pääsystä, häihin ja syntymäpäiviin.

Luetuimmat