Pääkirjoitus: Kirkko kipuilee — Maailmanloppupuheilla saa huomiota, mutta ei uskottavuutta

Lauritsalan kirkkoherra nousi loppuviikolla julkisuuteen, kun ennusti seurakunnalle maailmanloppua joululaulutilaisuudessa. Kirkkoherra väitti maailman lopun tulevan tarkkaan ottaen vuonna 2040.

Puhe oli kuulijoiden mukaan harvinaisen synkkä. Kauneimmat joululaulut -tilaisuudesta poistui hämmentynyttä porukkaa.

Kirkko instituutiona näyttäytyy näin ulospäin usein hajanaisena yhteenliittymänä yhtenäisen perheen sijaan.

Mikkelin hiippakunnan piispa kommentoi asiaa lempeästi. Hänen mukaansa kristinuskossa on aina puhuttu maailmanlopusta Kristuksen toiseen tulemiseen liittyen. Aikamääreitä hän kuitenkin välttäisi.

On selvää, että kirkkoherra valitsi puheensa paikan ja yleisön väärin. Kirkkosali oli täynnä perheitä, jotka olivat tulleen laulamaan joululauluja. Pelottelupuheet tuskin hyödyttävät tätä kuulijakuntaa, päinvastoin. Toinen kysymys on, kannattaako seurakunnan johtohenkilön ylipäätään povata tuomiopäivää. Ihmisiä voi herätellä elämäntapamuutokseen myös muilla tavoilla.

Piispa vältti voimakkaita kommentteja aiheeseen. Taustalla on kirkon ihanne, että eri tavoin ajattelevat kristityt voisivat toimia yhdessä. Käytännössä tämä näkyi nyt niin, että piispa ei halua ottaa aiheeseen voimakkaasti kantaa. Sanktioita asiasta ei ole tulossa.

Lauritsalan tapauksessa puheen voi kuitata yksittäisen ihmisen harkinnan pettämisenä. Silti tapaus kertoo jotain suurempaa kirkon tämän hetken tilanteesta.

Samaan aikaan kun evankelisluterilainen kirkko pyrkii uusiutumaan ja modernisoitumaan, suurimman huomion saavat sen konservatiiviset kannanotot. Kirkko instituutiona näyttäytyy näin ulospäin usein hajanaisena yhteenliittymänä yhtenäisen perheen sijaan.

Luetuimmat