Pääkirjoitus: Lunastiko Etelä-Karjala suuren matkailukesän mainehyödyn?

Miten meni suuri kotimaanmatkailukesä? Etelä-Karjalan hotelleista kantautui varovaisen myönteisiä viestejä sen jälkeen, kun hallitus alkoi purkaa koronarajoituksia. Keskikesällä osa ennakoi jo edelliskesää parempia täyttöasteita. Hyvä tuuli jatkui ainakin Lappeenrannan Scandicissa, jossa on ollut jopa täytteen buukattua.

Myös palvelutuottajilta on kuulunut viestiä, että esimerkiksi Lappeenrannan satamassa ja Imatrankoskella on riittänyt kuhinaa. Koronakesästä ei siis näytä tulleen sellaista katastrofia, jonka etenkin venäläisten matkailijoiden puuttuminen olisi voinut tuottaa.

Lappeenranta ja Imatra ovat vahvoja matkailukohteita, joihin moni tulee markkinoimattakin. Mutta onnistuiko maakunta markkinointimielessä? Saimaa oli kyllä yksi eniten huomiota saaneista kotimaan matkailukohteista, mutta ehkä eniten mainetta taisivat saada Savonlinna ja Puumala.

Etelä-Karjalalla ja -Savolla on ollut omat, erilliset markkinointiponnistelunsa jo vuosia. Toimijoiden selitys on, että maakuntien saamien hankerahojen kriteerit estävät yhteistyön kotimaan markkinoinnissa. Vähemmän elinvoimaiseen Savoon EU:n hankerahoja on saatu enemmän, ja siellä on puskettu voimakkaasti omalla viestillä.

Patsaspuiston osalta julkisuus ei ole ihme.

Ainakin osittain se näyttää menneen perille. Saimaa-vinkeistä puhuttaessa Etelä-Karjalasta vain Parikkalan patsaspuisto nousee jatkuvasti esiin.

Kysymys kuitenkin kuuluu, kuka päättää, miten Etelä-Karjala reagoi mahdollisuuksiin? Toivottavasti ei ainakaan EU. Olisiko jotain voitu tehdä jollain muulla rahoituksella, jos ripeyttä ja halua olisi ollut?

Patsaspuiston osalta julkisuus ei ole ihme. Kohde on erikoisuus, joka on kasvanut yhden ITE-taiteilijan intohimosta, ja siihen liittyy vahva tarina. Nostetta se on saanut varmasti myös Parikkalan ikuisen puolestapuhujan luovan johtajan Jani Halmeen ansiosta.

Tätä innostusta ja innostajia kaivataan muuhunkin matkailuun – koko Saimaan ympärillä.

Luetuimmat