Pääkirjoitus: Urheilu korisee henkitoreissaan

Urheilu on ennennäkemättömän kriisin kourissa. Vaikka se ei ole maailman tärkeysjärjestyksessä ykkönen, eikä ehkä nyt edes pistesijalla, monelle ihmiselle urheilu ja liikunta antavat työn ja vielä useammalla terveyttä, elämyksiä ja intohimoa tai täyttävät sosiaalisen elämän.

Koronaviruksen vuoksi urheiluseurat törmäsivät seinään, jonka läpi ne eivät yksin pääse. Valtion avustusten lisäksi ne toivovat kunnilta hätäapupaketteja, palkkatukea ja tilavuokrien jäädyttämistä. Ahdingossa olevat seurat ajavat toimintakulujaan alas lomautuksilla, irtisanomisilla ja lakkauttamalla. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen tekemä sopimus mahdollistaa väliaikaisesti myös määräaikaisten työntekijöiden lomautuksen. Sellaisia ovat tyypillisesti ammattilaisliigojen pelaajat, Suomessa esimerkiksi jääkiekko-, jalkapallo- ja koripalloliiga. Pelaajien palkat taas ovat yleensä ylivoimaisesti suurin kuluerä.

Kun hallit ja kentät ovat kiinni, vanhempien kukkarolle ei voi enää mennä, vaan pikemminkin antaa heille helpotusta maksuista. Tässä kilpailussa kulut juoksevat helposti ohi tulojen. Jos olosuhteiden parantamiseksi seura on investoinut itse esimerkiksi urheiluhalliin, lainat, korot ja kulut juoksevat, mutta tuntimaksut eivät. Tyypillinen urheiluseuran liiketoiminnan muoto on lounasravintola, jonka kannattavuus romahti koronaviillokin ilmestyttyä lautaselle.

Urheiluseurat ovat huutaneet apuun myös kannattajia. Tarjolla on kaikkea mahdollista virtuaalilipuista kausikortteihin ja lahjavouchereihin. Hyvän katteen saa myös fanituotemyynnistä. Empatian lisäksi kannattajien tai seurasta muuten nauttivien pitäisi raottaa lompakkoa. Muita talkoita ei ole. Urheiluseuralle pienikin puro on yleensä iso ja auttamisen hetki on nyt. Vainajaa voi enää vain muistella.

vesa.salminen@kaakonviestinta.fi