Pääkirjoitus: Lapsen uimataito ei saa olla tuurin varassa

Keskikesä on tuonut rannoille uimakoululaiset. Moni lapsi oppii uimakoulussa leikkiessään ja polskiessaan uimataidon alkeet. Rantauimakouluilla on Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton (SUH) mukaan iso merkitys uimataidon kehittymisen kannalta — etenkin niissä kunnissa, joissa ei ole uimahallia.

Vuoden 2019 tammikuun alun ja kesäkuun lopun välillä Suomessa hukkui SUH:n julkaiseman ennakkotilaston mukaan 44 ihmistä. Hukkumisista 20 tapahtui kesäkuun aikana. Useimmat vuoden alkupuoliskon tapaukset sattuivat vesiliikenteessä, ja seuraavaksi eniten oli uidessa hukkuneita.

Vaikka hukkumisiin vaikuttavat monet syyt, uimataidon merkitystä tapausten ennaltaehkäisyssä tuskin kukaan haluaa ylenkatsoa.

Vuonna 2017 julkistetun selvityksen perusteella suomalaisista kuudesluokkalaisista 76 prosenttia ilmoitti osaavansa uida pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaisen matkan, eli 200 metriä, josta 50 metriä selällään.

Kuntien väliset erot olivat kuitenkin suuria, ja selitys tähän löytyi siitä, miten uimaopetus oli kunnissa järjestetty.

Kaikilla suomalaisilla lapsilla tulisi olla oikeus ja mahdollisuus oppia uimaan.

Yhteiset uimaretket vanhempien kanssa ovat monessa perheessä kesän parhaita hetkiä, ja samalla myös tilaisuuksia oppia. Aina vanhempien neuvot eivät kuitenkaan riitä, ja uimakoulu saattaakin olla ensimmäinen paikka, jossa lapsi uskaltaa tehdä rohkeampaa tuttavuutta veden kanssa.

Uimataidon saavuttaminen ei kuitenkaan saa olla kiinni lapsen asuinpaikasta tai siitä, millainen into tai mahdollisuus vanhemmilla on viedä lastaan rannalle tai vapaa-ajalla käytävään uimakouluun. Jopa elintärkeän taidon oppiminen varmistuu parhaiten siten, että opetusta on tarpeeksi tarjolla siellä, missä se on jokaisen lapsen ulottuvilla, eli osana kouluopetusta.

Uusimmat uutiset