Pääkirjoitus: Tarjolla on huoltovarmuuteen liittyviä tehtäviä, jos selkä vain kestää – Etelä-Karjalasta puuttuu satoja maatalouden työntekijöitä

Suomalaisilla maatiloilla eletään äärimmäisen jännittäviä viikkoja. Luonnonvalon lisääntyessä kasvukausi käynnistyy, vaikka koronapandemia on onnistunut pysäyttämään suurin piirtein kaiken muun tilallisen ympärillä. Taimet puskevat mittaa pelloilla ja kasvihuoneissa. Pitäisi kylvää ja istuttaa, suojata ja karsia.

Maa- ja puutarhatalouden kausitöitä on tehnyt Suomessa vuosittain tuhansia ulkomaisia työntekijöitä. Etelä-Karjalassakin näitä henkilöitä on työskennellyt satoja. Tänä keväänä korona sekoitti pakan. Valtioiden keskinäisistä neuvotteluista huolimatta merkittävin kausityöläisten kotimaa Ukraina sulki rajat kansalaisiltaan. Odotettujen 1500 työntekijän sijaan Suomeen on saapunut parisensataa henkilöä virallisia ja epävirallisia reittejä pitkin.

Katseet ovatkin kääntyneet kotimaahan. Paikalliset tilat ovat värvänneet työvoimaa vaihtelevalla menestyksellä. On tiloja, joissa tarve on muutamille käsipareille. Mutta on myös tiloja, joissa yli sadan työntekijän joukko tekee käytännössä koko vuoden liikevaihdon muutamassa kuukaudessa.

Työtä ovat tähän asti tehneet usein tutut, samaan paikkaan palaavat ihmiset, jotka hallitsevat homman. Jos tämä työpanos kerätään nyt kotimaisilta työmarkkinoilta, ei tuottavuus voi hyvällä tahdollakaan nousta totutulle tasolle. Joko ymmärrystä ulkoasiainhoidossa on lisättävä siinä määrin, että työntekijöiden ilmasilta Suomeen toteutuu tai satokauden pulmat siirtyvät tiloilta ensi talvena jokaisen kuluttajan jääkaappiin.

Etelä-Karjalassa kovin tarve tekijöistä on marjatiloilla, joissa sadonkorjuun kausi on haavoittuvin. Jotta maakunnan ihmiset saataisiin mansikan makuun, on löydettävä huoltovarmuutta kannattelevia työteliäitä tekijöitä, joilla kestää selkä. Marjatilat ovat jo arvioineet omatoimisen keräämisen lisääntyvän tänä kesänä. Valmiita laatikoita tulee tarjolle vähemmän ja todennäköisesti kovempaan hintaan.