Pääkirjoitus: Pirullisen vaikea budjettiriihi

Hallitus kokoontui maanantaina tekemään ensi vuoden tulo- ja menoarvioesitystä. Niin kutsuttu budjettiriihi toistuu tasaisen varmasti vuosittain. Mitään muuta rutiininomaista ei tämän vuoden riihessä sitten olekaan. Ministerit ja heidän avustajakuntansa väsäävät budjettia lähivuosikymmenten vaikeimmassa tilanteessa.

Se ei ole uutta, että toiveiden tynnyrit ennen talousarvion alustamista ovat suureellisia. Poikkeuksena normaalitilanteeseen on nyt se, että rahat ovat nyt ennätyksellisen tiukoilla ja toisaalta rahareikiä on häkellyttävän paljon.

Korona on paitsi terveyden myös talouden kannalta viheliäinen virus. Se on heiluttanut maailmantaloutta poikkeuksellisella tavalla. Koronan aiheuttamien ylimääräisten kulujen lopullista summaa ei ole tiedossa, mutta Suomessakin miljardi on osoittautunut kevään aikana pikkurahaksi.

Hallituksen taloustalkoita värittävät myös poliittiset painotuserot. Vasemmistopuolueet ja vihreät ovat suhtautuneet velkaantumisen kiihtymiseen ja velan takaisinmaksuun suuripiirteisemmin kuin keskusta.

Koska talouden tasapainottaminen vaatii rakenteellisia uudistuksia, niistä sopiminen nykyhallituksessa on kivuliasta. Hallituksen kaatumistakin on ennakoitu. Toisaalta pandemian hoitaminen ei kaipaa tippaakaan poliittista epävarmuutta.

Esimerkkinä haasteista käy hallituksen määrittelemä 30 000 uuden työpaikan tavoite. Koronan aiheuttama talousahdinko loitontaa tavoitteen täyttymistä koko ajan. Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että eläkeputki pitäisi nyt katkaista. Se on kuitenkin vasemmistoliitolle mahdottomalta tuntuva päätös. On puhuttu myös työttömyysturvan porrastamisesta, mutta siinä vastustajien joukkoon liittyvät myös SDP ja vihreät.

Budjettiriihi päättyy tiistaina tai keskiviikkona. Vastuullista olisi synnyttää uskottava malli, jolla Suomi nousee koronan jälkeen jaloilleen. Pahinta olisi laiha kompromissi, jossa kulurakenteet pysyvät, mutta tuotot karkaavat.