Estarit: Sotiemme veteraanit ansaitsevat avukseen oikean ihmisen ja auttavan sydämen

Kirjoitit niin täyttä asiaa, Riitta Kärmeniemi! Kunpa tuon päättäjätkin ymmärtäisivät!

Näin joulun alla voisi Tuntematonta sotilasta mukaellen sanoa: Kui ihmeel joku voi rakastaa noit rätei ja lumpui enemmän kuin omii lapsenlapsiaan!

Ilotulitukset eivät aiheuta pelkoa vain lemmikkikoirille, vaan myös luonnoneläimille. Sen, joka aiheuttaa metelin, pitäisi miettiä. Ilotulitukset ovat turhaa pauketta ja monelle surutulituksia.

Veera ja Prinsessa Armada tervahöyry kuuluvat balladin mukaan yhteen, patsas satamaan. Ei Raatihuoneelle.

Sotiemme veteraanit ansaitsevat avukseen oikean ihmisen ja auttavan sydämen. Ei lääkeautomaattia, joka käskee ottamaan pillerin ilman vettä. Myötähäpeä on suuri.

Kuuntelin radiouutisia. Yksi minuutti uutisia ja yksi minuutti jonkun Virtasen tekemistä maaleista rapakon takana, uskomatonta.

Juuri kuten Matti Sihvonen kirjoitti. Pitäisikö meille senioreille tehdä ihan omat systeemit?

Vasta juhlittiin joulukuun 6. linnassa, missä pöydät notkuivat. Nyt jo heille pitää kantaa uutta syötävää. Minäkin sain joululahjan: kolmatta vuotta eläke ei nouse, kun vero nousi, kiitos siitä.

Taajamametsien hoitoa kunnan tyyliin Repokiven alueella: puut nurin ja tehtaalle, maisemoinnin hoitaa lumipeite.

Tokihan kristillisen kirkon ydin on uskossa, toivossa, ja rakkaudessa, jossa kaikki mahdollinen on ilman muuta samalla kertaa jumalallisen inhimillistä ja inhimillisen jumalallista.