Suomi ja Venäjä eivät vieläkään ole päässeet sopuun vuoden 2012 tulvajuoksutuksista: Venäjälle kelpaisi satojen tuhansien eurojen korvaussumma

Suomella ja Venäjällä on erilainen näkemys vuoden 2012 tulvakorvauksista. Venäjä ottaisi mieluusti korvauksia vastaan. Suomen mielestä luonnonolot eivät ole syy maksaa etenkään, kun Saimaan poikkeavan käytöksen odotetaan yleistyvän.

Kai Skyttä

Saimaan pinta oli korkealla heinäkuussa 2012. Imatran Lempukan uimarannan laituri alkoi jäädä veden alle 26. heinäkuuta.
Saimaan pinta oli korkealla heinäkuussa 2012. Imatran Lempukan uimarannan laituri alkoi jäädä veden alle 26. heinäkuuta.

Saimaan vuoden 2012 tulvan loppuselvitys on edelleen tekemättä suomalais-venäläisessä rajavesikomissiossa. Vuosi 2012 oli yksi Saimaan mittaushistorian vetisimpiä ja samaa luokkaa vuosien 1974–1975 talvitulvan kanssa.

Vuoksen lisäjuoksutus oli syys-joulukuussa 2012 peräti tuhat kuutiometriä sekunnissa, kun tämänhetkinen lisäjuoksutus on 800 kuutiota sekunnissa. Tämän talven suurimpana hankaluutena on vedenpinnan nopea nousu poikkeukselliseen aikaan.

Rajavesikomissio on käsitellyt vuoden 2012 tulvajuoksutuksia useaan otteeseen, mutta ratkaisua ei ole tullut.

Ilpo Leskinen

Stora Enson Joutsenon Honkalahden sahalla oli kesällä 2012 tilanne, jossa Saimaan pinta alkoi nousta rantatielle sekä hake- ja purukentälle. Tilanteesta selvittiin rantaviivalle rakennetulla suojapadolla. Kuva on otettu 11. elokuuta.
Stora Enson Joutsenon Honkalahden sahalla oli kesällä 2012 tilanne, jossa Saimaan pinta alkoi nousta rantatielle sekä hake- ja purukentälle. Tilanteesta selvittiin rantaviivalle rakennetulla suojapadolla. Kuva on otettu 11. elokuuta.

Vesihallintojohtaja Kai Kaatra maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että mielipiteet lisäjuoksutusten korvaustarpeesta ovat erilaiset Suomen ja Venäjän välillä.

Venäjä olisi halukas vastaanottamaan korvauksia voimantuotannon menetyksistä, kun taas suomalainen osapuoli ei ole asialle lämmennyt.

Suomi vierastaa luonnonoloista johtuvien tilanteiden korvaamista

Suomi haluaa Kaatran mukaan katsoa tulva-asioita laajasti ja pitkälle tulevaisuuteen sekä ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

Suomalainen näkemys on, että luonnonoloista johtuvien tilanteiden ei pitäisi aiheuttaa korvaustarvetta. Vuoden 2012 kaltaisten tulvien voi odottaa ilmastonmuutoksen myötä yleistyvän.

Kaatra uskoo, että tällä näkökannalla on suomalaisten veronmaksajien tuki.

Yksin ilmastonmuutoksen takia asiaan pitää hänen mukaansa nyt löytää laaja-alainen ja kauaskantoinen ratkaisu, ilman hintalappuja.

Korvauksia aiemmin neljä kertaa

Suomi on aiemmin maksanut neljä kertaa korvauksia Venäjälle, viimeksi vuosien 2004–2005 tulvajuoksutuksista. Tuolloin hintalappu oli 620 000 euroa.

Aiemmin on korvattu lisäjuoksutusten se osuus, jota Vuoksen Venäjän-puoleiset Enson ja Rouhialan voimalat eivät ole pystyneet jauhamaan sähköksi.

Kai Skyttä

Syysmyrsky pauhasi täydellä voimalla Saimaalla marraskuun lopussa 2012. Kuva otettu Joutsenon Rauhasta, Vipeleen rannasta.
Syysmyrsky pauhasi täydellä voimalla Saimaalla marraskuun lopussa 2012. Kuva otettu Joutsenon Rauhasta, Vipeleen rannasta.

Korvauksia ei ole maksettu, kun luonnontilainen virtaama on ylittänyt voimaloiden kapasiteetin, joka on luokkaa 800 kuutiota sekunnissa.

Olemme kyseenalaistaneet sen, onko tulvatilanteista aiheutuvia energianmenetyksiä nykymaailmassa enää perusteltua korvata. — Kai Kaatra

Vesihallintojohtaja Kai Kaatra muistuttaa, että Suomi ja Venäjä eivät maksa voimayhtiöilleen korvauksia sähköntuotannon menetyksistä vastaavissa tilanteissa. Tätä on painotettu myös komission keskusteluissa.

– Olemme kyseenalaistaneet sen, onko tulvatilanteista aiheutuvia energianmenetyksiä nykymaailmassa enää perusteltua korvata.

Suomessa korvauksia ei ole maksettu sen jälkeen, kun vesilaki muuttui 1980-luvulla.

Jos korvauksia maksettaisiin, ongelmana on Kaatran mukaan yksin sähkön hinnan määrittely.

– Energian määrä on helppo laskea, mutta mikä olisi sähkön hinta etenkin, kun Venäjällä on hintasäännöstely.

Vuosien 2012–2015 lisäjuoksutuksista aiheutui Venäjän voimaloille noin 29 miljoonan kilowattitunnin energiamenetykset. Se on rahallisesti vajaat 670 000 euroa. Laskelma on Kaatran mukaan tehty yhteisesti hyväksytyllä menetelmällä.

Rajavesikomissiossa hyvä yhteistyöhenki erimielisyydestä huolimatta

Erimielisyys vuoden 2012 tulvasta on Kai Kaatran mukaan vain yksi asia muiden joukossa eikä heijastu komission muuhun työskentelyyn. Yhteistyö sujuu hänen mukaansa erinomaisesti.

Kai Skyttä

Saimaan vedenpinnan nousu uhkasi Joutsenon Honkalahden sahaa (vasemmalla) elokuussa 2012. Rantaviivalle rakennettiin suojapato. Taustalla Metsä-Groupin Joutsenon sellutehdas.
Saimaan vedenpinnan nousu uhkasi Joutsenon Honkalahden sahaa (vasemmalla) elokuussa 2012. Rantaviivalle rakennettiin suojapato. Taustalla Metsä-Groupin Joutsenon sellutehdas.

Ilmastonmuutoksesta rajavesikomissiolla on vesihallintojohtajan mukaan yhtenäinen näkemys ja tilannekuva.

– Asiantuntijat Venäjällä ovat yhtä tietoisia ilmastonmuutoksesta kuin Suomessa, eivätkä he ole kumonneet asiaa. Poliittinen keskustelu Venäjällä on kokonaan toinen asia, eikä se näy mitenkään rajavesikomission työssä.

Rajavesikomissio on Venäjän aloitteesta laatinut yhteistä riskienhallintaohjelmaa. Ohjelmalla varaudutaan ja luodaan pelisäännöt tuleviin kuivuus- ja tulvatilanteisiin.

Kahden maan yhteinen komissio ainutlaatuista maailmalla

Rajavesikomissio on toiminut vuodesta 1964 lähtien eli jo Neuvostoliiton aikana. Kaatra kertoo, että kahden maan kesken toimiva yhteistyöelin on ainutlaatuinen ratkaisu, joka kiinnostaa ympäri maailman.

Kaatra kertoo käyneensä muun muassa Etelä-Koreassa ja Moldovassa kertomassa rajavesikomission toiminnasta.

Lappeenrannan jätevesiasiat ovat olleet jo 1970-luvulta lähtien ollut yhtenä tärkeänä asiana komission toiminnassa.