Muistokirjoitus: Aarno Kettunen

Muistokirjoitus: Aarno Kettunen

Parikkalalaisen rehtorin ja kotiseutuneuvos Aarno Aatos Kettusen elämä päättyi itsenäisyyspäivän iltana. Pitkä ja vaikea sairaus vei hänet 83-vuotiaana.

Aarno Kettunen syntyi Parikkalassa 15. kesäkuuta 1935. Lapsuutta varjosti sota. Hänen isänsä oli viisi vuotta sodassa, vielä viimeisenä ja vanhimpana ikäluokkana Lapin sotaan komennettuna. Sota-ajan muistoihin kuuluivat Parikkalan aseman sairasjunat, joiden sairaanhoitajista jotkut tulivat erityisen tutuiksi.

Ankeista ulkoisista olosuhteista huolimatta Aarnon lapsuus ja nuoruus oli tavanomaista rikkaampi vilkkaan mielikuvituksen ansiosta. Hän oli innokas lukija koko elämänsä ja nuoruudessaan myös ahkera musiikin kuuntelija. Kauniit maisemat ja hyvät ystävät innostivat ottamaan valokuvia.

Kun henkiset harrastukset rupesivat väsyttämään, lähdettiin kanoottiretkelle. Hiljaiset, yksinäiset kanoottiretket säilyivät harrastuksena vielä viimeisiin terveisiin vuosiin asti.

Aarno Kettunen valmistui opettajaksi Helsingistä, yleisaineiden opettajaksi Joensuusta, ja suoritti lisäksi useita arvosanoja kesäyliopistossa. Nuoruudessaan hän ehti olla opettajana Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Hämeessä ennen paluutaan Parikkalaan. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki ensin kansalaiskoulun johtajana ja peruskoulu-uudistuksen jälkeen yläasteen rehtorina.

Leipätyönsä ohella Aarno oli mukana monissa kotikuntansa asioissa. Koululautakunnan sihteerinä hän joutui mukaan koulupiirien lakkauttamisiin ja yhdistämisiin. Lisäksi hän oli useamman kauden kulttuurilautakunnan puheenjohtajana, vuosikymmenet Säästöpankin hallituksessa ja paikallisessa Lions-toiminnassa. Hän oli Parikkalan Taiteenystävien perustajajäsen ja toimi aikanaan yhdistyksen sihteerinä sekä puheenjohtajana. Opettajakuorossa Aarno lauloi koko sen historian ajan, yli 20 vuotta. Myös OAJ:n ja reserviläisten toiminta tulivat tutuiksi monien muiden toimien ohella.

Rakkaus kotiseutuun oli sydämen asia. Kettunen tallensi paikallista historiaa taiteen eri keinoin. Vuonna 2004 Aarno Kettunen sai kotiseutuneuvoksen arvonimen kotiseutunsa hyväksi tehdystä työstä. Sotilasarvoltaan hän oli reservinluutnantti.

Taiteellisuus kulki muodossa jos toisessa mukana koko hänen elämänsä ajan. Kaitafilmien ja videoiden teko oli aina vireillä. Eläkevuosinaan Aarno siirtyi akvarellien pariin ja piti parikin näyttelyä töistään.

Me lapsenlapset olimme Aarnolle tärkeitä ja aikaa meille riitti aina. Aarno-ukko piti huolen, ettei koskaan ollut tylsää: yhdessä rakenneltiin ja askarreltiin kaikkea puumajasta naamiaisasuihin. Hän kannusti erilaisiin harrastuksiin, kuten lukemiseen, luonnossa liikkumiseen ja musiikkiin.

Lapsenlapset Juhana, Jarkko ja Saija

Luetuimmat

Uusimmat uutiset