Muistokirjoitus: Heikki Hovi

Heikki Aatami Hovi syntyi 20.12.1935 maanviljelyperheeseen Lemin Hovinmäelle. Muutaman vuoden kuluttua alkoi sota, joka vei Heikin, sisko-Reetan ja naapurin Rasan Annan ja Jaakon evakkoon Pyhäjoelle. Hevoskyydillä mentiin Suonialaan ja soutaen Jurvalan rantaan ja junalla eteenpäin.

Sota meni ja kansakoulun jälkeen Heikki suoritti keskikoulun Lappeenrannan lyseossa.

Heikki lähti vapaaehtoisena armeijaan Lahteen ja pääsi siviiliin vänrikkinä. Kertausharjoitusten kautta hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1977.

Maanviljelys oli tuleva ammatti ja Heikki suoritti Lappeen Raipossa maamieskoulun vuosina 1957—58.

Vaimo Helena Maunu löytyi samoilta kulmilta ja häät olivat 5.8.1959. Hovin tilan isännyys siirtyi Heikille ja Helenalle 31.12.1970.

Tilan viljely oli ajan hengen mukaan lehmiä ja muuta karjaa, mutta Heikki omistautui erityisesti sokerijuurikkaan viljelyyn, joka veikin hänet mm. MTK:n juurikasvaliokunnan puheenjohtajaksi.

Poliittiseen toimintaan Heikki ei lähtenyt useista pyynnöistä huolimatta. Isänmaallisuus oli Heikin kantava voima koko elämän ajan.

Heikin kyvyt huomattiin monessa paikassa ja hän olikin mm. Suomen Sokerin, Lännen tehtaiden, Karjaportin, Osuuspankin, Mullikerhon ja Rotary-klubin hallinnoissa mukana.Toimi myös maataloustuottajien Eläkelaitoksen asiamiehenä.

Ennakkoluulottomuutta kuvaa hyvin se, että Heikki kokeili Kai Bremerin kanssa tattarin viljelyä jo 1970 luvulla. Se onnistui hyvin, mutta tattarille ei löytynyt jalostajaa.

Lehmät ja sonnit samoin kuin juurikkaan viljely loppuivat vuoteen 2000 mennessä, jolloin myös isännyys siirtyi nuoremmalle pojalle Markulle. Alkoi vapaa-aika.

Kuten sen ajan nuoret Heikkikin harrasti urheilua. Eniten häntä kiinnosti kuitenkin mäkihyppy. Hyppyrimäki oli lähellä ja Hiienvuoren mäkiennätyskin oli Heikin nimissä, 43 metriä. Mikkelin hiihtäjien Esko Iivonen jakoi ennätyksen. Huimapää hyppäsi jo 15 vuotiaana ”ison mäen ” avajaishypyn kansallisten hiihtojen yhteydessä. Itse olin reilut 10 vuotta nuorempana monasti ihaillut Heikin mäkisuksia kun niillä oli hypätty ihan SM-tasolla.

Heikki kirjoitti ja kuvasi juttuja Yhteissanomiin, näytteli joskus Nuorisoseurassa ja kirjoitti pienistä kaikenlaisista asioista pöytälaatikkoon. Sinne ne jäävätkin.

Luonto oli hänelle tärkeä ja Jaskan ja Maurin kanssa kolusivat kaikki kosteikot ja kaislikot nuorena. Siitä jäi kiintymys lintuihin joka vapaa-ajan alkaessa vei suuren ajan.

Omissa häissäni Heikki oli puhemiehenä ja hoiti senkin tyylikkäästi kuten aina.

Paljon aikaansaanut mies on poissa kun sairaus vei voimat mutta teot jäävät. Heikkiä jää kaipaamaan vaimo Helena, pojat Hannu ja Markku perheineen sekä läheiset ja laaja tuttavapiiri.

Hyvää matkaa Heikille sinne jonnekin.

Jouko Räipiö

Kirjoittaja on Heikin serkku.

Luetuimmat