Muistokirjoitus: Lauri ”Lasse” Heiskanen 1938—2018

Muistokirjoitus: Lauri ”Lasse” Heiskanen 1938—2018

Lappeenrantalainen monitoiminen urheilutoimija ja -vaikuttaja Lauri "Lasse" Heiskanen poistui joukostamme 17.8.2018 pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Hän oli syntynyt Hakalissa — tarkemmin siellä Perä-Hakalissa 7.8.1938.

Lasse syntyi seitsenlapsisen perheen sisarusparven nuorimpana. Perheen asuinpaikka siirtyi Hakalista Lappeen Turkkilaan josta Lasse kävi Nyrhilässä kansakoulua. Lauri menetti isänsä ollessaan kahdeksanvuotias.

Vuonna Lassen perhe 1954 perhe muutti itse tekemäänsä taloon Selkäharjulle, jossa Lauri asui vaimonsa Liisan kanssa vuoteen 2006, jolloin Selkäharjun talo jäi rakennetun nelikaistatien alle. Viimeiset elinvuotensa Lauri asui Lemillä.

Nuorena, innokkaana liikkujana Lauri harrasti monia urheilulajeja hiihtoa lukuunottamatta. Yksi rakkaimmista lajeista oli pyöräily jossa tuli kuntoa ja kilometrejä. Jalkapalloa hän pelasi 1960-luvulla. Harrastuksiin kuului myös taikatemppujen maailma. Hän esiintyi taikurina yleisötilaisuuksissa ja opasti mm. Jorma Vertasta taikuuden saloihin ja myi hänelle varusteensa lopetettuaan esiintymiset. Kun Lappeenranta sai raviradan, iski raviurheilun kärpänen Lauriin. Lähdöt ja hevoset tulivat tutuksi monina vuosina.

Ammatiltaan Lauri oli mittakirvesmies. Kirvesmiestyön ohella hän hoiti työmailla myös työnjohtajan tehtäviä. Ammatti kulki sitten käsikädessä myöhemmin PEPOn toiminnassa, missä Lauri Heiskanen teki ja järjesteli merkittävällä tavalla talkoita seuran toiminnan pyörittämiseen. Lauri oli sielultaan PEPO ja päin vastoin. Nykyiset PEPOn jääkiekosta vastaavat sanovatkin, että PEPOn, vuonna 1961 alkanut jääkiekkohistoria kirjoitettaisiin toisin ilman Lassen vahvaa talkoopanosta. Tiukan paikan tullen talkoissa oli mukana koko Heiskasen perhe. Lauri toimi jääkiekossa myös valmentajana, tuomarina ja joukkueenjohtajana. Virallisina tunnustuksina toiminnastaan hän saanut Suomen Liikuntakulttuurin ansiomitalin sekä Jääkiekkoliiton kultaisen ansiomerkin numero 36.

Perhe-elämän taustatukena Laurilla oli vaimo Liisa, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1962. Lauria kaipaamaan jäivät Liisan lisäksi myös lapset Päivi ja Kai puolisoineen sekä seitsemän lastenlasta, jotka olivat Laurille erityisen rakkaita. Häntä muistavat yhteistyökykyisenä ja sanansa pitävänä seuramiehenä sekä vahvana talkootyöntekijänä myös lukuisat ystävät ja kanssakulkijat. PEPOn jalkapallo -ja jääkiekkojoukkueet pitivät minuutin hiljaisen hetken Lassen muistolle viime sunnuntain kotiotteluissa.

Kirjoittaja on Laurin toimintaa seurannut Etelä-Saimaan urheilutoimituksen avustaja