Muistokirjoitus: Ahti ”Apa” Heliö 1941—2019

Muistokirjoitus: Ahti ”Apa” Heliö 1941—2019

Rakuunamajuri Ahti Tapani Heliö menehtyi pitkällisen ja vaikean sairauden murtamana Lappeenrannassa 8.2.2019. Hän oli syntynyt Helsingissä 2.3.1941. Kuollessaan hän oli 77-vuotias.

Lapsuutensa ja kouluiän Apa vietti Helsingissä, eikä koko aikuisiän asuminen Etelä-Karjalassa saanut stadilaisuutta lähtemään hänestä.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta 1961. Varusmiespalveluksen Apa suoritti Savon Prikaatissa. Kadettikouluun hän apamaiseen tyyliin sanoi ”joutuneensa”. Hän valmistui upseeriksi 1967 ja muutti samana vuonna Lappeenrantaan määrättynä kouluttajaksi Uudenmaan Rakuunapataljoonaan.

Samana vuonna Apa avioitui savolaisen Ulla-Maijan kanssa ja yhteinen koti perustettiin pysyvästi Lappeenrantaan.

Hän palveli ”rakuunoissa” pääosan uraansa päällikkö- ja esikuntatehtävissä. UudRakP:n lakkauttamisen jälkeen 1989 hän palveli Maanpuolustusopistossa eläkkeellejäämiseensä vuoteen 1992 saakka. Esimiehenä hänet tunnettiin asiallisen vaativana ja oikeudenmukaisena, joka osasi ja uskalsi antaa alaisilleen poikkeuksellisen vapaan vastuualueen.

24453322.jpg

Apa oli hyvin kiinnostunut yleisestä- ja sotahistoriasta. Hän toimi 70—80 -luvuilla muun muassa Lappeenrannan kaupungin museo- ja kuvalautakunnassa. Hän kirjoitti jo tuolloin Etelä-Karjalan Museon julkaisusarjaan rakuunoiden historiasta. Koska hänellä oli tunnetusti terävä, mutta letkeä kynä, hänet saatiin kirjoittamaan ikimuistoiset rakuunatarinat — keventäen — vuonna 2010 julkaistuun Rakuunahistoriikkiin.

Hänen kirjoituspöytänsä laatikoista löytyy runsaasti vastaavia julkaisemattomia tarinoita. Häntä pidettiin jo palvelusaikana ystävällisenä ja myhäilevänä ympäristönsä tarkkailijana, joka monen tietämättä myös kirjasi havaintojaan.

Apa harrasti kaikenlaista pelaamista pallopeleistä seurapeleihin, mikä teki hänestä hauskan seuramiehen. Hän piti tanssimisesta, ja huolimatta vaikeasta sairaudestaan, hän osallistui moniin Upseerikerholla järjestettyihin rientoihin viime aikoihin saakka.

Apa oli kaikenlaisen musiikin kuuntelija. Sibeliuksesta 1960—1970 -luvun kevyeeseen musiikkiin ja siltä väliltä ilahdutti häntä.

Vaikka hän olikin paatunut stadilainen, oli hän erittäin suuri luonnon ystävä. Hän liikkui paljon luonnossa ja opiskeli jatkuvasti kasvistoa ja lintuja ja opetti niitä myös tyttärilleen Hannelelle ja Tarulle.

Apaa kaipaamaan jää omaisten lisäksi laaja ystäväjoukko.

ANTTI LANKINEN

Kirjoittaja on Ahti Heliö aseveli ja ystävä

Luetuimmat