Muistokirjoitus: Pekka Kaartinen

Pekka Kaartisen kotialbumi

Pekka Kaartinen
Pekka Kaartinen

Veljeni Pekka Kaartinen menehtyi 1.2. yllättäen. Hän syntyi toisena lapsena Aarne ja Kerttu Kaartisen perheeseen 2.3.1947. Asuimme silloin jo Lamposaaren viereisen Utrasaaren sillan korvassa.

Muutimme nelilapsisena perheenä mantereen puolelle Laihian Venerannantielle viisikymmentäluvun alkupuolella. Koko nuoruusaika kului meiltä mukavasti puutarhatöissä ja poikapiirin leikeissä.

Kun äiti-Kerttu aloitti vuonna 1956 kauppiaana Kiiskinmäellä, Pekka oli se, joka sai viikonvaihteissa kioskimme myynnin nousemaan, vaikka oli vasta kymmenvuotias. Jalkojen alla piti olla limsalaatikko nurinpäin, että ylettyi palvelemaan asiakkaita luukusta. Urheilussa hän oli sitkeämpi ja kevyempänä parempi pehmeillä hiihtoladuilla. Armeija-aikana hän kuuluikin joukko-osastonsa hiihtojoukkueeseen.

Lisäoppia Pekka haki kauppakoulusta sekä armeijan jälkeen vuoden pestistä USA:n sukulaisten luona kauppamarkethommissa ja oppipa hän tuolla korjaamaan autojakin.

Isä-Aarnen kanssa rakensimme oman A & O -kaupan Kiiskinmäelle tien toiselle puolelle. Kauppiaana jatkoi äiti-Kerttu. Isovanhempien jäädessä eläkepäiville Pekka otti vastuun kauppaana. Kauppias Pekan perheeseen syntyi Pirkko-vaimon kanssa kolme lasta; Pia, Heli ja Toni. Vuosien saatossa Pekka ja Pirkko laajensivat myös kauppatoimintaa, pitämällä toista liikettä Imatralla.

Pekan palveleva luonne näkyi kaikessa tekemisessään. Hän palveli asiakkaita kaikin tavoin. Jos jotain puuttui, se haettiin heti pikatukusta.

Loppuvuosina he hoitivat siskonsa Helenan kanssa kauppaa kahdestaan Kiiskinmäellä. Vuonna 2001 hän lopetti varsinaisen kauppatoiminnan. Pekka sanoi vain, ettei hän enää osta uusia Euro-kassakoneita. Hän taisikin olla viimeinen Lauritsalan itäpuolella olleista yli 20 kauppiaasta. Pekan yrittäjäperintö jatkui, kun hänen poikansa Toni jatkoi isänsä liikekiinteistössä omaa yritystoimintaansa.

K-Lähikauppa Kaartisen toiminnan loppumisen jälkeen Pekalla ihmisten palvelu ei kuitenkaan loppunut. Hän siirtyi Lappeenrantaan taksirengiksi. Suuren tuttavakunnan ansiosta taksiajoja tuli omistajien iloksi aina Pekan ajovuoroilla mukavasti.

Pekka oli hommannut oman lomapaikan Punkaharjulta Puruveden rannalta. Ahkerana kalamiehenä hän toimitti ihmisille kaloja. Pekalle luonnonantimien ja tilallisten tuotteiden hyödyntäminen oli tärkeää. Kalastuksesta ja marjojen sekä sienien poimimisesta hän nautti yhdessä monet kerrat naisystävänsä Kertun ja siskonsa Helenan sekä lankomiehensä Harrin kanssa. Isoista marketeista Pekka ei oikein tykännyt. Hän katsoi varmaan, että ne ovat osaksi syynä, että pienemmät liikkeet kuihtuivat pois.

Omia lapsiaan, viittä lastenlasta ja tyttären sijaislapsia sekä sukulaisiaan hän ei unohtanut koskaan. Hän auttoi heitä aina omaa parastaan tehden ja tarjoten.

Meistä sukulaisista tuntui siltä, ettei Pekka osannut pitää vapaapäiväänsä. Olihan hän oppinut jo kaupan aikana olemaan kioskissa illat ja viikonvaihteet. Verisuonet alkoivat toistakymmentä vuotta sitten antamaan merkkejä vanhenemisesta. Muutaman sydänoperaation jälkeen hän oppi myös hoitamaan paremmin kuntoaan. Tanssiminen tanssipaikoissa oli mukava ja sosiaalinen harrastus. Metsätyöt olivat aina mieleisiä. Viime vuosina myös hiihto tuli kunto-ohjelmaksi mukaan. Hyväkuntoisen miehen, aktiivisen ulkoilijan elonpäivät oli lopulta määrätty päättymään äkillisesti hiihtoladulle. Aiemmin tehtyjen hoitotoimenpiteiden johdosta sydämen toimintaa yritettiin korjata ja pelastaa Helsingin Meilahden sydänteho-osastolla, valitettavasti tuloksetta. Pekan rikas ja antoisa elämä päättyi 1.2.2021.

Kirjoittaja on Pekan isoveli