Muistokirjoitus: Toivo Huhtanen 1924—2018

Maanviljelijä Toivo Huhtanen kuoli 24.7. Parikkalan hoivaosastolla. Hän oli 93 vuotias, syntynyt 5.9.1924 Rautjärvellä.

Huhtanen kasvoi veljessarjan toiseksi vanhimpana. Koulun jälkeen hän rupesi viljelemään kotitilaa Korpjärvellä vanhempiensa ja kolmen veljensä kanssa.

Jatkosodan alussa Suomen raja oli vain muutaman kilometrin päässä kylästä. Seudun siviiliväestö evakuoitiin. Parin vanhan miehen mukana 16-vuotias Huhtanen jäi silti kylään. Tilan heinät oli niitetty, ruis kuhilailla ja perunaa kaivettiin, kun evakot palasivat syksyllä.

Sodan jatkuessa Huhtanen meni varusmieskoulutukseen ja sitten rintamalle Maaselän kannakselle. Hän palveli 21. prikaatissa, joka perääntyi 1944 Ilomantsiin ja osallistui ympäristön mottitaisteluihin. Huhtanen toimi taistelulähettinä prikaatin 2. komppaniassa. Yksi sen päälliköistä, kapteeni Georg Ahonen, haavoittui Korkeavaarassa, ja Huhtanen kantoi hänet sidontapaikalle. Myöhemmin everstinä Ahonen toimi Immolassa rajavartioston komentajana. Hän piti kuolemaansa asti yhteyttä Huhtaseen. Sotilasansioista Huhtanen sai 2. lk Vapaudenmitalin.

Sodan jälkeen Huhtanen palasi tilalle, vaikka hänelle tarjottiin aliupseeri- ja poliisikoulutuksia. Isoveljensä muutettua perheineen pois, isänsä kuoltua ja avioiduttuaan Huhtanen koneellisti tilaa ja uusi sen rakennuskannan nuorempien veljiensä kanssa.

Huhtasen kädentaidoista kertoo paljon se, että punatiilet navettaan poltettiin tilan savesta itse, sementtitiilet talon seiniin tehtiin omasta hiekasta ja puutavara sahattiin talon sahalla sen puista. Tilan metsiä hoidettiin erinomaisesti. Tästä Huhtanen sai veljensä kanssa Tapion hopeisen ansiomerkin.

Huhtanen oli Rautjärven kunnanvaltuuston jäsen ja toimi Rautjärven Sähköyhtiön, Rautjärven Osuuspankin, Osuuskauppa Vuoksenmaan ja lähikoulujen hallintoelimissä. Näistä ansioista Huhtaselle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein.

Huhtanen urheili nuorena ja osallistui pitäjän joukkueessa Suomen 1. suurkisoihin. Myöhemmin Huhtanen toimi Rautjärven Urheilijoissa ja kiersi nuorempien tyttäriensä huoltajana hiihto- ja yleisurheilukilpailuissa. Penkkiurheilua Huhtanen jatkoi kuolemaansa asti. Urheilutoiminnasta hänet palkittiin mm. Suomen Liikuntakulttuurin ja Urheilun ansiomitalilla sekä SVUL:n hopeisella ansiomerkillä.

Kalastaminen kesällä ja metsästys olivat Huhtaselle rakkaita harrastuksia. Syysaamut alkoivat usein jänisjahdilla tai hirvimetsällä. Huhtanen oli metsästysseura Helisevän Erän kunniajäsen.

Yhteiselo Eila-vaimon kanssa kesti noin 59 vuotta. Perheeseen syntyi neljä lasta. Vanhempamme kasvattivat meidät ahkeruuteen ja vastuun ottamiseen. Töissä oltiin pienestä pitäen ja suukin oli uskallettava avata tarvittaessa. Nämä kotona opitut asiat ovat kantaneet pitkälle elämässä ja saamme olla niistä kiitollisia isälle.

Huhtanen tunnettiin rehellisenä, aikaansaavana sekä käsistään osaavana miehenä, jolta haettiin apua monenlaisiin käytännön tilanteisiin rakentamisesta tien auraukseen ja eläinten teurastukseen.

Teperinmäen kuusi on kaatunut. Paitsi perheeseemme ja sukuun, myös Korpjärven kylään jäi iso aukko.

Anni Kääriäinen
Kirjoittaja on Toivo Huhtasen tytär.

Luetuimmat