Muistokirjoitus: Harri Ville Rossi

Harri Ville Rossi 6.4.1952—27.9.2018

Ville ystäväni, sain 27.9.2018 vaimoltasi viestin, että olit nukkunut pois läheisten ympäröimänä. Viesti oli odotettu, mutta sen lopullisuus teki siitä yllättävän. Ankara sairaus oli voittanut miehen, jota oli usein ollut hyvin vaikea voittaa.

Synnyit myllärin poikana, ja jatkoit suvun perinnettä työskentelemällä Joutsenossa myllärinä jo kolmannessa polvessa. Tulipalo tuhosi 1996 myllysi ja vei sinulta ammatin ja omaisuuden, mutta ei uskoasi huomiseen, ja löysit paikkasi työelämässä myös toisen palveluksessa.

Ville, sinä olit erittäin kovakuntoinen. Jalkapallo jäi nuorena loukkaantumisen vuoksi, mutta sinusta tuli todellinen kestävyysurheilija. Maratonaika 2.36 kertoo asiaa harrastaneille, mikä sinä olit miehiäsi. Sulkavan soutu, Finlandia-hiihto ja muut Kalevan kierroksen kovat kisat olivat sinulle tuttuja, ja 100 kilometrin juoksunkin vedit kovalla ajalla. Kilpaillessa olit itsellesi armoton ja peräänantamaton, luovutus tai keskeyttäminen eivät kuuluneet sinun keinoihisi. Kävimme 1980-luvulta lähtien yhdessä lenkillä, ja opetit minut jonkinlaiseksi kilpakuntoilijaksi. Rehellisyyden nimissä, se oppi oli joskus aika kovaa...

Ville, sinä olit myös kaunosielu ja tyyliniekka, joskus melkein keikari. Olit aina vähän tyylikkäämmin pukeutunut kuin me muut. Hienon kukkakimpun sinä sommittelit vaikka rikkaruohoista, ja uskouduitpa minulle kirjoittavasi runojakin. Kaikkien tuttujen mielestä sinä olit ennen kaikkea herrasmies. Olit aina kohtelias ja huomaavainen, ja pieni pilke pysyi silmäkulmassa. Näihin hienoihin luonteenpiirteisiin ei edes ankara sairaus pystynyt.

Sporttiklubi Kavaljeerit yhdisti meidät 10 erilaista miestä veljiksi. Toimit klubin sporttimestarina niin kauan kuin jaksoit, ja olit väsymätön talkoomies järjestämissämme urheilukilpailuissa. Vielä tänä vuonna Kullervo-maratonin reitillä oli sinun upeasti tekstaamia kylttejä. Hieno klubiperinne oli myös sinun lämmittämä Tahvanan sauna joka tapaninpäivän aamuna Myllytiellä.

Hienoimmat liikuntakokemukset kanssasi olivat viitenä kesänä Suomi Juoksee-viestissä, kun taivalsimme nelostietä pitkin Utsjoelta Helsinkiin. Näistä sanon yhteenvetona, että jos nauru pidentäisi aina ikää, niin me molemmat olisimme eläneet ikuisesti.

Nuku, paras ystäväni, nyt sinun on hyvä olla. Olet poissa täältä, mutta meidän Kavaljeerien ajatuksissa sinä pysyt aina.

Timo Kaitila

Kirjoittaja on Ville Rossin ystävä ja sporttiklubiveli.