Kaupallinen yhteistyö | Lappeenrannan Asuntopalvelu Oy

Kiilit muuttivat Huhtiniemeen Lappeenrannan Asuntopalvelun taloon 47 vuotta sitten — pois he ovat olleet ainoastaan peruskorjauksen ajan

Ritva ja Eero Kiili ovat olleet tyytyväisiä Kornetinkadulla sekä kaksioonsa että kolmioonsa. Läheltä on löytynyt niin marjametsät kuin Saimaakin.

Eero ja Ritva Kiili huolehtivat joka kevät, että Kornetinkatu 2:n 
pihassa on kukkia isoissa istutuslaatikoissa. Ne haetaan perinteisesti 
Tirilän puutarhasta Lappeenrannan Asuntopalvelun laskulle.
Eero ja Ritva Kiili huolehtivat joka kevät, että Kornetinkatu 2:n pihassa on kukkia isoissa istutuslaatikoissa. Ne haetaan perinteisesti Tirilän puutarhasta Lappeenrannan Asuntopalvelun laskulle.

Huhtiniemen metsät ja Saimaan ihanat rannat ovat ehtineet tulla tutuiksi Ritva ja Eero Kiilille. Ensi syksynä tulee kuluneeksi 47 vuotta siitä, kun he muuttivat pienen poikansa kanssa Kornetinkatu 2:een uuteen kotiin.

— Syksyllä 1971 tähän muutettiin, eikä olla älytty mihinkään lähteä, mutta mihinkäs sitä ihminen nyt omasta kodistaan lähtisi, pariskunta nauraa.

Paitsi että kaksi kertaa Kiilit ovat lähteneet, tosin ensimmäisellä kerralla eivät kovinkaan pitkälle.

— Tuossa vastapäätä asui äiti kahdestaan tyttärensä kanssa kolmiossa, ja he kysyivät, josko haluaisimme vaihtaa asuntomme päikseen heidän kanssaan. Meitä oli tässä siinä vaiheessa neljä, kun tytärkin oli jo syntynyt. Sovimme Asuntopalvelun naisten kanssa asuntojen vaihdosta ja kannoimme tavarat porraskäytävän toiselle puolelle. Se oli helppo muutto, Eero Kiili muistelee.

 

Evakkoreissusta takaisin kotiin

Toinen muutto ei johtunut siitä, että Kiilit olisivat halunneet Huhtiniemestä pois. Vuonna 2007 he lähtivät evakkoreissuun Kornetinkatu 2:n peruskorjauksen alta. Uusi koti löytyi Sammonlahdesta Liesharjunkadulta.

— Se olikin jo isompi revohka, kun kaikki tavarat piti pakata laatikoihin ja viedä pois, Ritva Kiili kertoo.

Hän viihtyi myös Sammonlahdessa ja otti ilon irti asunnon omasta saunasta ja läheltä löytyvistä palveluista.

— Tuo ei oikein sopeutunut missään vaiheessa sinne Sammonlahteen, Ritva Kiili osoittaa aviomiestään, jonka kanssa hän on ollut naimisissa yli 50 vuotta.

Eero Kiili muistaa olleensa perheen kesäpaikan marjapuskassa keräämässä mustia viinimarjoja, kun Asuntopalvelusta soitettiin ja kysyttiin, muuttaisivatko he peruskorjauksen valmistuttua takaisin Kornetinkadulle.

Se oli aika hullun hommaa, kun ennen haravoitiin keväällä noita läheisiä metsiäkin. — Ritva ja Eero Kiili

— Sanoin, että voihan tuota muuttaakin, kun aika tuttua paikkaa tarjosivat meille.

Ympyrä sulkeutui, sillä Kiilit muuttivat takaisin samaan Kornetinkadun kaksioon, johon olivat muuttaneet vuonna 1971.

— Kun tavaroita tuotiin tänne takaisin, vävy totesi, että ei auta enää kuin muutossa vanhainkotiin, Kiilit naurahtavat.

 

Talkoilla piha kuntoon

Eero Kiili kolusi aikoinaan Kornetinkadun läheiset metsät perheen koiran kanssa lenkkeillessään.

— Tästä oli helppo lähteä. Ei tarvinnut ottaa kuin muutama askel, ja oli jo metsässä. Parasta tässä paikassa onkin ympärillä oleva luonto. Rantaakaan ei ole kovin pitkä matka, Eero Kiili miettii.

Saimaa näkyisi heidän viidennen kerroksen asuntoon, ellei puihin tulisi lehtiä. Huhtiniemi on Kiilien mielestä oikein rauhallinen paikka asua, samoin kuin heidän kerrostalonsakin.

— Silloin 70-luvulla pihalla pyöri leikkimässä montakymmentä lasta, mutta nyt ei heitä ole enää talossa niin paljon, Ritva Kiili toteaa.

Ennen peruskorjausta Kornetinkatu 2:ssa asui vielä talonmies, joka piti talon ympäristöineen siistinä. Nykyisin ympäristöstä pidetään huolta talkoilla, joihin Kiilit osallistuvat. Mutta kyllä he haravoivat lehdet pihalta ja kaunistavat sitä ilman talkoitakin.

— Se oli aika hullun hommaa, kun ennen haravoitiin keväällä noita läheisiä metsiäkin. Nyt riittää, kun parkkipaikat siistitään vaahteranlehdistä ja joka kevät käydään Tirilän puutarhasta hakemassa Asuntopalvelun tilille isoihin istutuslaatikoihin kukkia, pariskunta kertoo.

Naapurien kanssa Kiilit ovat aina tulleet juttuun.

— Viime kesänä ei enää niin useasti tullut lähettyä alakerran 90-vuotiaan rouvan kanssa lenkille, mutta sitä edeltävinä kesinä harva se päivä, Ritva Kiili kertoo.

Myös naapuriapu toimii. Eero Kiili on itse innokas marjastaja, mutta satutettuaan selkänsä hän päätti ostaa marjat naapurilta sekä itselleen että tyttärensä perheelle.

— Kyllä minä jonkun verran itsekin keräsin puolukoita mättäällä kyljelleäni maaten, mutta mustikat ostettiin naapurilta.

Lappeenrannan Asuntopalvelu Oy