Sukupolvi vaihtui talossa, kun Saara Vauhkonen muutti oman perheensä kanssa lapsuudenkotiinsa — jättipiha, miestenhuone ja oma tila tekevät heidät onnellisiksi

Lapset saivat omat huoneet entiseen mummolaansa.

Jaakko Avikainen

Parasta uudessa kodissa on iso piha, jonka nurmikentällä pelataan palloa usein koko perheen voimin. Jalkapallomatsissa ekaluokkalainen Aatu Kolari pyöritteli perheen aikuisia Saara Vauhkosta ja Markus Häkkistä.
Parasta uudessa kodissa on iso piha, jonka nurmikentällä pelataan palloa usein koko perheen voimin. Jalkapallomatsissa ekaluokkalainen Aatu Kolari pyöritteli perheen aikuisia Saara Vauhkosta ja Markus Häkkistä.

Ajattele tilanne, että muuttaisit miehesi ja lastesi kanssa lapsuudenkotiisi. Keittäisit kahvia äitisi keittiössä, miehesi nukkuisi isäsi paikalla ja lapsesi leikkisivät samoissa huoneissa kuin sinä aikanaan.
Mikkeliläiselle Saara Vauhkoselle tilanne on totta, sillä hän on asunut avopuolisonsa Markus Häkkisen ja kolmen lapsensa kanssa lapsuudenkodissaan nyt noin kuukauden päivät.
Ulkopuolisen mielestä tilanne on nostalginen, ihana ja vähän hurjakin, mutta Vauhkonen kurtistaa kulmiaan.
— Oikeastaan tuntuu aika tavalliselta. Kotiuduin ehkä nopeammin tänne kuin entisiin asuntoihini, ja tavarat löysivät helpommin omat paikkansa, mutta sen kummempaa tunneryöppyä ei ole tullut, Vauhkonen naurahtaa.
Häkkisen tilanne on vielä erikoisempi, koska mies asuu anoppinsa ja appiukkonsa talossa.
— Ei tämä kyllä yhtään tunnu anoppilalta tai kenenkään toisten talolta vaan meidän uudelta kodilta, Häkkinen vakuuttaa.

Jaakko Avikainen

Saara Vauhkonen ja Markus Häkkinen kaipasivat lisää tilaa ja omaa pihaa. Talo ei enää tunnu anoppilalta tai Saaran lapsuudenkodilta vaan omalta kodilta.
Saara Vauhkonen ja Markus Häkkinen kaipasivat lisää tilaa ja omaa pihaa. Talo ei enää tunnu anoppilalta tai Saaran lapsuudenkodilta vaan omalta kodilta.

Huoltohommia appiukko on luvannut neuvoa yksi kerrallaan.

Haaveena oma tila ja piha

Lapsuuskodin, entisen anoppilan ja lasten mummolan ostaminen on kotitalon sukupolvenvaihdos.
Vauhkosen ja Häkkisen uusperhe asui rivitalossa Mikkelissä. Aloite talokaupoista lähti Vauhkosen vanhemmilta, joille yli 200 neliön kivitalo oli kahdestaan aivan liian suuri. Vanhemmat halusivat, että talo säilyy samassa suvussa, jossa se on ollut lähes 30 vuotta.
Vaikka omakotitalo rauhallisella alueella on Suomen ympäristökeskuksen asukasbarometrin mukaan entistä harvemman suomalaisen ykköstoive, pariskunta haaveili juuri omasta tilasta ja pihasta.
Molemmat ovat kasvaneet omakotitalossa.
— Kai se tunne sieltä omasta taustasta tulee, että lasten kanssa omakotitalossa on hyvä asua.
Vauhkosen lapsuudenkoti, joka sijaitsee pariskunnan suosikkialueella Kirjalassa, tuli tarjolle kuin tilauksesta ja nopeutti haaveen toteutumista.
— Omakotitaloja on kyllä myynnissä, mutta ei näin lähellä keskustaa. Emme oikein lämmenneet ajatukselle muuttaa kauemmas, joten ilman tätä mahdollisuutta asuisimme varmaan vieläkin vuokralla rivitalossa, Vauhkonen arvelee.

Remonttia tehdään kaikessa rauhassa

Jaakko Avikainen

Trampoliini löysi paikkansa isolta pihalta. Aatu Kolari katsoo ikkunasta isosisko Martan temppuja.
Trampoliini löysi paikkansa isolta pihalta. Aatu Kolari katsoo ikkunasta isosisko Martan temppuja.

Vauhkonen muutti ensimmäisen kerran taloon vanhempiensa kanssa vuonna 1988. Silloin talossa oli vielä kaksi asuntoa ja yläkertaan oma sisäänkäyntinsä.
Vuonna 1955 valmistuneeseen rakennukseen tehtiin täysremontti, jossa uusittiin kaikki pohjaratkaisusta tekniikkaan.
— Olen repinyt silloin tapetteja seinistä, Vauhkonen muistaa.
Kymmenisen vuotta sitten menivät uusiksi kaikki talon sisäpinnat ja muutama vuosi sitten nykyaikaistettiin vessat ja sauna.
— Ostopäätöstä helpotti se, ettei talossa ole mitään akuuttia korjattavaa. Remonttisuunnitelmia meillä on tietysti paljon, mutta paikkoja voi laittaa mieleisekseen kaikessa rauhassa, Häkkinen sanoo.
Tutun talon ostamiseen liittyy turvallisuutta. Vauhkonen ja Häkkinen tykkäävät vanhojen talojen tunnelmasta ja niiden kantamista tarinoista, mutta aivan vieras talo tuntuu riskiltä.
— Tiesimme, että talo on hyvin hoidettu ja aina voi kysyä, jos tulee ongelmia. Huoltohommia appiukko on luvannut neuvoa yksi kerrallaan, Häkkinen kertoo.
Puutarha ja piha lähes tuhannen neliön tontilla ovat pariskunnan mielestä kodissa parasta, erityisesti yhdistettynä sijaintiin.
— Äiti on tehnyt upeaa työtä puutarhan kanssa. Sitä on ihana jatkaa, Vauhkonen huokaa.

Jaakko Avikainen

Talossa on paljon kaivattua tilaa ja avaruutta. Valoisa keittiö ja kodinhoitohuone ovat keskikerroksessa.
Talossa on paljon kaivattua tilaa ja avaruutta. Valoisa keittiö ja kodinhoitohuone ovat keskikerroksessa.

Vain seitsemän minuuttia keskustaan

Harrastukset ja kaikki kaupungin palvelut ovat muutamien minuuttien päässä.
— Kävin jalkapallopelin puoliajalla kotona pyörällä ja ehdin hyvin, koska yhdensuuntaiseen matkaan menee seitsemän minuuttia, Häkkinen tietää.
Kirjalassa on vuosikymmeniä sitten kaavoitettuja omakotitaloalueita, mikä selittää suuret tonttikoot. Puutarhan, omenapuiden ja marjapensaiden lisäksi pihalle mahtuu iso terassi, trampoliini, auto ja kookas nurmikenttä, jossa voi pelata sählyä tai sulkapalloa.
— Tekeminen ei lopu, mutta tykkäämme puuhailla monenlaista. On ihanaa, kun lapset voivat ulkoilla kotipihalla eikä aina tarvitse lähteä kauemmas, Vauhkonen sanoo.
Naapureita on Kirjalassa joka puolella, mutta riittävän kaukana.
— Kun on tilaa, naapureihin ei kiinnitä huomiota. Rivitalossa tuntui välillä terassillakin, että seinät kaatuvat päälle, Häkkinen myöntää.

Yhdeksän huonetta ja vintit

Kaivattua tilaa on sisälläkin reilusti. Huonekaluja muutti mukana rivitaloasunnosta vain vähän ja osa uusista on vielä matkalla kotiin.
Sisustusta on täydennetty pikkuhiljaa, mutta tyhjää ruokailuhuonetta Vauhkonen katselee vähän haikeana.
Pian, toivottavasti viimeistään kuukauden päästä, sinne kannetaan kolmemetrinen massiivipöytä, jollaiselle edellisissä kodeissa ei ole koskaan ollut tilaa.
— Olen haaveillut isosta ruokapöydästä vuosia, Vauhkonen myöntää.
Kahdessa kerroksessa on asuinpinta-alaa yhteensä 170 neliötä. Yhdeksän huoneen lisäksi yläkerrassa on vinttejä, jotka auttavat talon ilmanvaihdossa ja ovat loistava piilopaikka ylimääräisille tavaroille.
Lapsilla on omat huoneet, jotka on jo ehditty remontoida mieleisiksi. 12-vuotias Martta Kolari ja ekaluokkalainen Aatu halusivat valkeat seinät, 8-vuotiaalle Sohville sininen sävy kelpasi sellaisenaan.
Huoneet lapset saivat valita ennen muuttoa itse.
— Minullakin on kaksi sisarusta. Kun lapset valitsivat huoneet, huonejärjestyksestä tuli tismalleen sama kuin meillä aikoinaan. Se oli vähän hämmentävää, Saara Vauhkonen myöntää.

Jaakko Avikainen

Kellarikerroksen miestenhuone on Markus Häkkisen valtakuntaa. Saara Vauhkonen ei ole puuttunut sisustukseen.
Kellarikerroksen miestenhuone on Markus Häkkisen valtakuntaa. Saara Vauhkonen ei ole puuttunut sisustukseen.

Kellarikerroksessa rentoudutaan

Lisää neliöitä on vielä kellarikerroksessa, jossa sijaitsevat sauna, kylpyhuone, kätevästi vierashuoneeksi taipuva takkahuone sekä liiteri, varasto ja tekniset tilat.
Sekä miestenhuone.
Markus Häkkisen silmiin syttyy heti pilkettä television, pelikonsolin, sohvan, fanikaulahuivien ja Teemu Selänteen pelipaidan äärellä.
Mies rentoutuu sekunneissa ja hymyilee leveästi.
Ilme on melkein samanlainen kuin Vauhkosella silloin, kun puhuttiin massiivipuisesta ruokapöydästä.
Sellainen onnellinen.

Missä?
Mikkelin Kirjalassa.
Mikä?
Vuonna 1955 rakennettu omakotitalo.
Ketkä?
Saara Vauhkonen ja Markus Häkkinen sekä Saaran lapset Martta, 12, Sohvi, 8, ja Aatu Kolari, 6.
Miksi?
Iso talo sopii paremmin lapsiperheen kodiksi kuin kahdelle aikuiselle.