Ryijyt ovat huipputrendikkäitä, mutta niillä sisustaminen vaatii taitoa — Lue tästä vinkit, miten saat ryijyn parhaiten esille kotiisi

Ryijyn voi sijoittaa lattiallekin, mutta kovaa kulutusta se ei kestä.

Porin tienoot -ryijy Tuomas Sopasen kokoelmasta. Ryijy lattialla Kannustalon makuuhuoneessa Mikkelin asuntomessuilla 2017.
Porin tienoot -ryijy Tuomas Sopasen kokoelmasta. Ryijy lattialla Kannustalon makuuhuoneessa Mikkelin asuntomessuilla 2017.

Ryijyt viedään nyt käsistä, hihkuvat sisustuslehdet. Kudonnaiset, joita on totuttu näkemään lähinnä mummolan seinillä, on löydetty uudelleen sisustuksessa.

— Olemme sijoittaneet perinneryijyjä kodin paraatipaikoille ja poimineet sisustukseen sävyjä ryijystä. Ryijy on tosiaan palannut koteihin — nyt myös ilahduttavasti moderneina maalauksenomaisina ryijyinä, kertoo mikkeliläinen sisustussuunnittelija Minna Häkkinen.

Valikoimaa löytyy myös pieniin koteihin. Esimerkiksi suunnittelijat Reeta Ek ja Marianne Huotari ovat tehneet taulumaisia ryijyjä.

— Mikkelin asuntomessuilla nähtiin ryijy mattona. Uusi tulkinta on myös Ragamufin tuoliryijy, Häkkinen sanoo.

Ragamuf on suomalainen yritys, joka valmistaa tuoliryijyjä tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalista.

Tuntuu, että ryijytaiteilijat eivät saa laisinkaan samanlaista arvostusta kuin vastaavan tason taidemaalarit. — Tuomas Sopanen

Perinteisiä käytettyjä ryijyjä löytyy esimerkiksi nettikirppareilta. Kovin helppo sisustuselementti perinneryijy ei kuitenkaan ole. Se on tavallisesti iso, painava ja hallitseva, joten ympärillä on oltava tilaa.

— Ryijyn paras paikka on seinällä. Kovaa kulutusta se ei kestä, sanoo ryijyjen keräilijä, kasvitieteen emeritusprofessori Tuomas Sopanen.

Ryijyn voi sijoittaa myös lattialle, mutta matoksi siitä ei Sopasen mukaan ole: ryijyjen nukitus on aina suhteellisen harvaa ja lanka löysää verrattuna esimerkiksi itämaisiin mattoihin.

— Vaikka jotkut taiteilijatkin ovat käyttäneet ryijyä lattialla, en tekisi sitä itse. Jos ryijyn haluaa lattialle, se pitäisi laittaa paikkaan, jossa ei kävellä kengät jalassa.

Katja Juurikko, Marleena Liikkanen

Seija Suomalaisen tekemä ryijy. Ryijy hirsiseinällä.

Minna Häkkisen vinkit ryijyllä sisustamiseen

1. Anna ryijylle tilaa. Esillepanoissa unohtuu usein tyhjän tilan merkitys.

2. Pieni ryijy voi olla myös osa taulusommitelmaa.

3. Kokeile ennakkoluulottomasti uusia esillepanoja, esimerkiksi yhdistä ryijy taustaltaan rohkeampaan maalinsävyyn.

4. Kuuntele ja kunnioita vanhempien sukupolvien tunnesiteitä ryijyihin.

5. Sijoita ryijy varjoisalle seinustalle.

6. Vältä sijoittamasta ryijyä lämpöpatterin yläpuolelle.

7. Imuroi ryijy tasolla heikolla imulla kerran vuodessa. Pese vain 10—20 vuoden välein.

Suomen Käsityön museon laatimat ryijyn kotihoito-ohjeet löytyvät täältä.

Soila Puurtinen

Ryijy seinällä.

Kosteus on ryijyn pahin vihollinen

Tuomas Sopanen on keräillyt ryijyjä aktiivisesti noin kymmenen vuotta. Ensimmäisen ryijynsä, Akseli Gallen-Kallelan suunnitteleman Liekin, hän sai lahjaksi sisareltaan vuosikymmeniä sitten.

Keräileminen alkoi ensin hitaasti, yhden ryijyn vuosivauhdilla. Nyt Sopasen kokoelmassa on yli 450 ryijyä, joita hän on esitellyt näyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomailla.

Seinälle ripustettaessa ryijyn taustalla pitäisi olla pellavakankaasta ommeltu kuja tukevaa ripustustankoa varten. Tangon pitää pysyä suorana, joten se on valittava ryijyn leveys ja paino huomioon ottaen.

Ryijyä ei saisi kiinnittää nauloilla suoraan seinään tai rimaan. Tämä venyttää yläreunan aaltomaiseksi. Näin käy myös, jos ryijyn yläreunaan ompelee ripustuslenkkejä.

— Venynyttä ryijyä ei voi korjata, Sopanen huomauttaa.

Ryijyä ei pidä myöskään ripustaa seinälle, jolle paistaa aurinko, tai muutenkaan voimakkaaseen valoon haalistumisen takia.

— Minulla on parikin 1960-luvulta olevaa ryijyä, joissa punaisella sävyllä värjättyjen nukkien päät ovat muuttuneet aivan valkoisiksi.

Huono paikka ryijylle on myös lämpöpatterin päällä tai vieressä. Tällöin pölyä kertyy nopeasti ryijyn reunoihin.

Ryijyn pahin vihollinen on kosteus. Homehtunutta ryijyä ei voi pelastaa mitenkään.
Paras keino säilyttää ryijyä on kietoa se kartonkiputken päälle rullalle ja pujottaa se lakanakankaasta tai muovista tehtyyn tiukasti suljettuun putkeen. Putkia saa muovituotekaupoista.

Lisäksi on pidettävä huolta, etteivät koit, turkiskuoriaiset, hiiret tai muut tuholaiset pääse ryijyyn käsiksi.

Jos ryijy on reikäinen, ammattilainen voi mahdollisesti korjata sen. Myöskään haalistuma ei välttämättä pilaa ryijyä.

— Joskus se jopa tekee ryijyn alkuperäistä kauniimmaksi, kun räikeät värit pehmentyvät. Näin on käynyt monille vanhoille ruusu-ryijyille, Tuomas Sopanen sanoo.

Sen sijaan peseminen voi pilata ryijyn. Vaarana on repeäminen, jos raskasta, märkää ryijyä nostellaan varomattomasti. Värit saattavat myös liueta pesussa ja värjätä vieressä olevat, etenkin valkoiset alueet. Kolmas vaara on, että ryijyjen nukat tarttuvat pesussa yhteen, möykkyyntyvät ja niiden päät venyvät ohuiksi.

— Tämäkään ei nyt kokonaan pilaa ryijyä, mutta huonontaa kyllä, Sopanen sanoo.
Ryijyn kampaaminen venyttää nukkalankojen päitä. Tämä huonontaa lähinnä ulkonäköä.

Jos nukkia pitää oikoa, se tulee tehdä puhtain sormin. Mutkilla oleviin nukkiin voi suihkuttaa vettä ja sitten oikoa ne. Ryijyn on oltava täysin kuiva ennen paketoimista säilöön.

Tuomas Sopanen

Nina Nisosen Medaljonki-ryijy vuodelta 1994 Tuomas Sopasen kokoelmasta.

Kaupallinen arvo ja tunnearvo eivät aina kohtaa

Ryijyn arvoon vaikuttavat sen kaupallinen arvo ja tunnearvo, jotka voivat olla kovastikin ristiriidassa, sanoo Tuomas Sopanen. Aikoinaan ryijystä tuli perheen arvoesine, joka seurasi mukana muutossa, myös evakossa.

— Tähän varmaankin liittyi se, että ryijyn tekemiseen oli käytetty paljon aikaa, vaivaa ja materiaaliakin. Varmasti vieläkin moni ryijyn tehnyt pitää sitä arvokkaana tekemänsä työmäärän vuoksi ja toivoisi, että sitä arvostettaisiin jatkossakin.

Kaupalliseen arvoon vaikuttavat ryijyn ikä, ulkonäkö, kunto, koko, harvinaisuus ja suunnittelija. Kalleimmat ryijyt maksavat tuhansia euroja.

— Kansanomaiset, hyväkuntoiset ryijyt 1700-luvulta ja 1800-luvun alusta ovat aika arvokkaita ja suhteellisen harvinaisia. Niistä tehdyt kopioryijyt maksavat usein vain kymmenesosan alkuperäisen hinnasta.

1930—1960-lukujen ryijyjä on paljon liikkeellä. Niitä voi löytää nettikirppareilta muutamalla kympillä.

Huipputaiteilijoiden ryijyt ovat yleensä kalliita, mutta maalauksiin verrattuina edullisia.

— Tuntuu, että ryijytaiteilijat eivät saa laisinkaan samanlaista arvostusta kuin vastaavan tason taidemaalarit, Sopanen kummastelee.

Hintoja voi seurata huutokaupoissa. Hintapyynnön sijaan kannattaa katsoa myyntihintoja.

— Uusina ryijyjen hinnat ovat aika korkeita, mutta käytettyinä ne eivät mitenkään vastaa tekemiseen ja materiaaleihin satsattua hintaa. Jos haluaa uuden ryijyn halvalla, se kannattaa tehdä itse.

Tuomas Sopanen

Aino Kajaniemen ryijy Satumaa vuodelta 2016 Tuomas Sopasen kokoelmasta.

Viikinkien peitosta taide-esineeksi

800-luku | Alun perin ryijy kehitettiin nukkumista varten viikinkien veneisiin. Peittoina käytettiin eläinten taljoja, mutta viikinkien veneisiin ne eivät sopineet, sillä laitojen yli roiskuva merivesi pilasi ne. Paksu, villalangoista tehty ryijy kesti hyvin merivettä ja lämmitti kosteanakin. Venepeitot olivat ilmeisesti hyvin yksinkertaisia, koristelemattomia. Villainen peitto havaittiin sopivaksi myös sänkyihin.

1400-luku | Ryijy levisi yleisimmäksi peittona käytetyksi tekstiiliksi. Se kuului sekä sotilaiden varustukseen että kuninkaiden linnoihin. Sängyssä ryijyä käytettiin lämmittävä nukkapuoli alaspäin. Päällyspuoli saatettiin koristaa koruompelein esimerkiksi suvun vaakunalla.

1500-luku | Ryijyä alettiin käyttää vihkiäisissä kirkossa. Aikaisemmin vihkiparin alle oli asetettu karhuntalja estämään paholaisen pääsyä ylös kirkon lattian alta. Ryijy koristeltiin värillisillä langoilla tilaisuuden arvoon sopivaksi. Nukkien avulla kuvioitiin symboleja, joiden tehtävänä oli suojella avioparia ja tuoda heille menestystä. Hääseremonian jälkeen ryijyä käytettiin peitteenä.

Ryijyä käytettiin myös hautajaisissa arkun päällä. Tällaiset ryijyt olivat pitempiä ja kapeampia kuin nukkumiseen tarkoitetut ja niiden kuvioaiheena olivat tasavartiset ristit.

Rekiryijy laitettiin reen pohjalle ja selkänojan yli niin, että yläpää tupsuineen hulmusi ajettaessa. Tavallisesti vain selkänojan yli menevä, näkyvä osa kuvioitiin.

1800-luku | Vanutäkit alkoivat syrjäyttää ryijyä peitteenä ja ryijystä tuli päiväpeite. Lyhytnukkaista, tiiviisti nukitettua ryijyä käytettiin myös mattona. Ryijyjä alettiin valmistaa ulkomaisten ristipisto- tai koruompelumallien mukaan eikä itse luovasti suunnitellen. Aiheena olivat useimmiten erilaiset kukat, erityisesti ruusut. Ruusuryijyjä ripustettiin luomaan viihtyisyyttä huoneeseen.

1900-luku | Suomalaisen ryijyn historiassa tapahtui suuri muutos. Suomen Käsityön ystävien tilauksesta Akseli Gallen-Kallela suunnitteli uudentyyppisen ryijyn Pariisin maailmannäyttelyn Suomen osastolle. Iso ryijy kiinnitettiin seinälle, josta se laskeutui sohvan selkänojan ja istuimen päälle ulottuen lattialle pienen, sohvapöydän alle. Näitä jugend-tyylisiä penkkiryijyjä suunnittelivat myöhemmin monet muutkin taidemaalarit ja arkkitehdit.

1920-luku | Ryijybuumi valtasi suomalaiset. Tehtiin kopioita vanhoista ryijyistä, mutta suunniteltiin myös uudenaikaisia seinäryijyjä. Myös rekiryijyjä ja ryijymattoja tehtiin. Pitkiä ja kapeita ryijyjä käytettiin keinutuoleissa ja ryijyistä tehtiin myös sohvatyynyjen päällisiä ja pannumyssyjä. Istuttavien hetekoiden taustalla käytettiin vaakasuoria ryijyjä seinän tapettia suojaamassa.

1950-luku | Ryijystä tuli ennen kaikkea tekstiilitaiteilijoiden ilmaisukeino. Monet suomalaiset tekstiilitaiteilijat herättivät kansainvälistäkin huomiota upeilla ryijyillään.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet