Rakkaus ei ole ihmisen yksinoikeus — Myyräkin voi kuolla sydänsuruun

Ihmisten kiintyminen kumppaniinsa syntyy samoista hormoneista, jotka jylläävät yksiavioisilla eläimillä. Preeriamyyrä sijoittuu uskollisuuden ääripäähän. Se lajiutuu elämänsä aikana vain yhden kumppanin kanssa.

Juha Rika

Preeriamyyristä
valtaosa pariutuu elämänsä aikana vain yhden kumppanin kanssa. Pysyvä parisuhde
todennäköisesti auttaa preeriamyyriä kasvattamaan jälkeläisensä alueella, jossa
ruokaa on niukasti.
Preeriamyyristä valtaosa pariutuu elämänsä aikana vain yhden kumppanin kanssa. Pysyvä parisuhde todennäköisesti auttaa preeriamyyriä kasvattamaan jälkeläisensä alueella, jossa ruokaa on niukasti.

Pohjois-Amerikan keskiosan aavoilla preerioilla elää pieni harmaanruskea preeriamyyrä, joka ulkoisilta ominaisuuksiltaan voisi hyvin sekoittua kotoiseen peltomyyrään.

Preeriamyyrällä on kuitenkin ominaisuus, joka on eläinmaailmassa harvinaista: elämänsä aikana se pariutuu vain yhden kumppanin kanssa.

Kun preeriamyyrä menettää puolisonsa, se stressaantuu ja passivoituu. Preeriamyyräkoiraat eivät jaksa puolustaa reviiriään sinne tunkeutuvilta lajikumppaneilta, eivätkä ne puolustaudu vihollisen kohdatessaan. Jos puolisonsa menettänyt preeriamyyrä putoaa veteen, se ei ui sieltä pois. Toisin sanoen preeriamyyrä voi kuolla suruun.

Rakkaus on hormonien toimintaa

Yksiavioisuutta eli monogamiaa on havaittu noin kolmella prosentilla nisäkkäistä. Pysyvään parisuhteeseen heitä näyttää ajavan ihmisen maailmasta kovin tuttu asia: rakkaus.

— Väittäisin että preeriamyyrät tuntevat jopa kovempaa rakkautta kuin ihminen, arvioi evoluutiopsykologi Markus J. Rantala Turun yliopistosta.

Rakkaus on kuin jano, joka saa hakeutumaan rakastetun seuraan. Tunteeksi sitä ei kuitenkaan kannata nimittää, sillä magneettikuvauksien perusteella rakkaus ilmenee eri aivoalueilla kuin tunteet, Rantala kertoo.

Rakkaus on hormonien toimintaa. Pitkäkestoisessa parisuhteessa kumppaniinsa kiintyneen aivot erittävät oksitosiinia ja vasopressiinia, jotka aiheuttavat muun muassa hyvää oloa ja luottamusta kumppania kohtaan.

Oksitosiini palkitsee rakastetun näkemisestä

Ihmisen ja preeriamyyrän välisen eron tunnistaminen on hankalaa, jos tarkastellaan oksitosiinin ja vasopressiinin tuotantoa.

Molemmat hormonit ovat näillä kahdella lajilla identtiset ja niitä tuotetaan vastaavissa osissa aivoja. Molemmilla lajeilla seksi saa aikaan kyseisten hormonien tuotannon.

Oksitosiini kytkeytyy aivojen palkitsemisjärjestelmään. Kun preeriamyyrä näkee kumppaninsa, sen aivoissa erittyy oksitosiinia, mikä saa aikaan mielihyvän tunteen. Tämä aiheuttaa halun olla juuri kyseisen yksilön seurassa.

Ihmisellä esimerkiksi rakastetun koskettaminen lisää ositosiinin tuotantoa.

— Lajeilla, jotka eivät muodosta pysyviä parisuhteita, kumppanin tunnistaminen ja mielihyvä ovat kaksi erillistä asiaa. Nämä lajit kokevat luultavasti parittelunhalun ja mielihyvän yhtä voimakkaina kuin preeriamyyrät, mutta nämä tuntemukset eivät yhdisty tiettyyn yksilöön, Rantala kertoo.

Rakkaus syntyi äidin ja lapsen välisestä suhteesta

Oksitosiini saa myös äidin kiintymään lapseensa, joten rakkauden arvellaan juontavan juurensa niihin aikoihin, kun muinaiset lajit alkoivat hoivata jälkeläisiään. Tämä tapahtui ainakin 200 miljoonaa vuotta sitten, arvioi antropologian emeritusprofessori Robert Martin Chicagon luonnontieteellisestä museosta.

Rantalan mukaan lajien parisuhdekäyttäytymistä muokkaavat ennen kaikkea elinympäristön olosuhteet. Tämän puolesta kielii se, että läheisten sukulaislajien joukossa on sekä yksiavioisia että moniavioisia lajeja.

Lajeilla, jotka eivät muodosta pysyviä parisuhteita, kumppanin tunnistaminen ja mielihyvä ovat kaksi erillistä asiaa.

Pysyvä parisuhde yhden kumppanin kanssa on joissakin tapauksissa tuonut joillekin lajeille merkittävää etua. Esimerkiksi preeriamyyrien elinympäristössä ruokaa on niukasti tarjolla. Jälkeläisten selviytymismahdollisuuksia on parantanut se, että niiden emoon rakastunut koiras hoitaa lapsiaan yhdessä emon kanssa.

Runsaampien ruoka-antimien äärellä eläville myyrälajeille uskollisuus kumppania kohtaan ei tuo vastaavaa hyötyä, joten koiras katoaa heti pariteltuaan naaraan kanssa eikä osallistu jälkeläisten kasvattamiseen.

Parin välinen pitkäkestoinen sidos voi myös lisää suojata jälkeläisiä.

— Nisäkkäille on tyypillistä, että toisen koiraan reviirille tuleva uusi koiras tappaa aikaisemman koiraan jälkeläiset ja alkaa tuottaa omia jälkeläisiä naaraiden kanssa. Kun koiras sitoutuu yhteen naaraaseen, isän läsnäolo suojaa jälkeläisiä tappamiselta, Rantala kertoo.

Uskottomuuden taustalla geenimuunnos

Pieni osa preeriamyyräkoiraistakin on uskottomia. Filosofian tohtorien Larry Youngin ja Hemanth Nairin vuonna 2006 Atlantan yliopistolle tekemästä tutkimuksesta selviää, että yksi geeni erottaa vieraissa käyvät preeriamyyrät uskollisista lajitovereistaan.

Tämä geeni on vasopressiinireseptoreja koodaava avpr1a-geeni, ja se vaikuttaa pelkästään koiraiden parisuhdekäyttäytymiseen. Naarailla muutos kyseisessä geenissä ei lisää uskottomuutta.

Samaa geeniä on tutkittu myös ihmisillä. Miehillä muutokset tässä geenissä näyttävät myös lisäävän sitä, että mies suosii useita kumppaneita.

Mihin ihminen sijoittuu?

Emme ole puhtaasti yksiavioisia, mutta meillä on taipumusta parisuhteen muodostumiseen, summaa Rantala. Tällaista parisuhdekäyttäytymistä nimitetään serial monogamiaksi, vapaasti suomennettuna ”sarjayksiavioisuudeksi”.

Eläinmaailmasta ihmisen pariutumiskäyttäytymisen erottaa uskontojen ja kulttuurien vahva vaikutus pariutumiseen. Noin 85 prosenttia maailman kulttuureista on sellaisia, jossa miehellä on useita vaimoja. Rantalan mukaan näissäkin perheyhteisöissä muodostuu usein yksi tiiviimpi parisuhde, jolloin muut vaimot jäävät jalkavaimon osaan.

Yhdysvaltalainen antropologi Helen Fisher on jakanut ihmisen lisääntymiskäyttäytymisen kolmeen eri muotoon: himoon, ihastumiseen ja pitkäaikaiseen kiintymiseen, ja nämä voivat kohdistua yhtä aikaa moneen eri ihmiseen. Pitkässä parisuhteessa oleva voi olla vilpittömästi kiintynyt kumppaniinsa, mutta kokea samaan aikaan himoa toista ihmistä kohtaan.

 

Eläinmaailman erilaisia parisuhteita

Tiukasti yksiavioisia

Preeriamyyrä: Valtaosa preeriamyyristä solmii elämänsä aikana vain yhden parisuhteen. Kun preeriamyyräkoiras on pariutunut valitsemansa naaraan kanssa, se ajaa reviiriltään pois myös vieraat preeriamyyränaaraat.

Euroopanmajava: Euroopanmajavien geeniperimää tutkimalla on saatu selville, että samassa pesässä olevat majavanpoikaset ovat saman emon ja isän jälkeläisiä. Tutkimuksen teki Pavel Munclingerin johtama tutkimusryhmä prahalaisesta Charlesin yliopistosta. Tulokset julkaistiin vuonna 2015.

Outi Piiparinen

Läheisten sukulaisten, kanadan- ja euroopanmajavien, parisuhdekäyttäytymisessä on lähisukulaisuudesta huolimatta eroja. Euroopanmajava on tiukasti yksiavioinen, mutta kanadanmajavat käyvät myös vieraissa. Tämä kielii siitä, että uskollisuus kumppania kohtaan on syntynyt enemmän ympäristön kuin perimän vaikutuksesta.

Yksiavioinen, mutta syrjähyppyjä tapahtuu

Kanadanmajava: Kanadanmajavat elävät perheyhteisöissä, joissa sekä naaras että uros huolehtivat jälkeläisistään. Vuonna 2008 julkaistu Eastern Illinoisin yliopiston professorin Joanne Crawfordin johtama tutkimus selvitti Pohjois-Amerikan majavayhteisöjen jälkeläisten geeniperimää. Ryhmä tutki yhdeksän majavaperhettä, joista viidessä oli vähintään kahden eri majavauroksen jälkeläisiä. Otanta oli pieni, mutta tuloksista voi päätellä, että kanadanmajavat käyvät vieraissa.

Eri eläinlajeilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että moni muukin periaatteessa yksiavioinen laji pettää kumppaniaan tilaisuuden sattuessa.

Uroksella useita naaraita

Metsäpeura: Kiima-aikana syys—lokakuussa hirvaat yrittävät koota useita naaraita haaremiksi. Naaraista kilpailevien hirvaiden yhteenotot ovat Suomen riistakeskuksen mukaan syksyllä tavallisia.

All Over Press

 

Naaraalla useita uroksia

Amerikansipi: Pohjois-Amerikassa elävät kurppien heimoon kuuluvat amerikansipinaaraat parittelevat useiden koiraiden kanssa ja perustavat useita pesiä. Poikasten hoito jää koiraan vastuulle, kerrotaan yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston ylläpitämällä allaboutbirds.com-sivustolla.

All Over Press

 

Moniavioinen

Bonobo: Keski-Afrikassa elävä bonobo muistuttaa ulkonäöltään simpanssia, ja se kuuluukin ihmisen lähimpiin sukulaislajeihin. Bonobolauman jäsenet parittelevat useiden partnereiden kanssa.

Bonoboilla seksuaalinen käyttäytyminen liittyy lisääntymisen ohella lauman jäsenten keskinäisen arvojärjestyksen selvittämiseen ja kiistojen ratkaisuun. Seksin merkitystä bonobolauman arvojärjestykseen ovat selvittäneet tutkijat Zanna Clay ja Frans de Waal Behaviour-lehdessä vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessaan.

All Over Press

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.