Riikka Kallio, 36, jumppaa hartioitaan sumopainilla: ”Tämä on toimistotyöntekijälle mainio harrastus”

Sumopainissa saa iskeä myös avokämmenellä. Lajin väkivaltaisuus ja vaativuus yllättää monet aloittelijat.

Päivi Tuovinen

Kohta rytisee. Riikka Kallio ja Riikka Koskenniemi ottavat toisistaan mittaa sumoharjoituksissa.
Kohta rytisee. Riikka Kallio ja Riikka Koskenniemi ottavat toisistaan mittaa sumoharjoituksissa.

Maunulan liikuntahallin kehässä rytisee. Kaksi isokokoista hahmoa kumartaa, kyykistyy ja syöksyy toistensa kimppuun.

Molemmat ottavat tiukan otteen toistensa lannevyöstä. Voittaja on se, joka työntää vastustajan ulos kehästä tai kaataa hänet.

Parinkymmenen sekunnin päästä vääntö on ohi ja toinen ottelijoista seisoo kehässä voittajana.

Meneillään on Helsinki Sumon harjoitus, joka järjestetään kerran viikossa. Illan sessio sisältää kuntopiiriä, kuvitteellista köydenvetoa, sammakkohyppelyä sekä alkuryntäys- ja otteluharjoittelua.

Paikalla on kourallinen sumopainin harrastajia, muun muassa helsinkiläinen Riikka Kallio, 36.

Suomessa puolet harrastajista naisia

Suomessa sumopainijoita on vain joitakin kymmeniä. Japanissa laji on hyvin miehinen, mutta Suomessa noin puolet harrastajista on naisia.

Kallio alkoi harrastaa lajia vuonna 2011.

— Eksyin tänne Maunulaan, kun Helsinki Roostersin (Kallion amerikkalaisen jalkapallon seura) linjamiehet kutsuttiin tutustumaan lajiin. Kesäisin olen pelannut jenkkifutista, ja sumo on ollut talvilaji, Kallio kertoo.

Sumo lumosi heti Kallion, ja hän liittyi seuran riveihin.

— Sumopaini on mahtava laji, ja meillä on hyvä porukka. Sumossa voi päästä helposti myös kilpailemaan ulkomaille. Kaikki tämä veti lajin pariin, Kallio selittää.

Teknisenä asiakasneuvojana työskentelevä Kallio kertoo, että sumopainin harrastaminen on vahvistanut hänen fyysistä ja henkistä hyvinvointiaan.

— Laji tarjoaa olka-hartiaseudulle hyvää jumppaa. Tämä on toimistotyöntekijälle mainio harrastus, sillä tässä ollaan paljon jalkeilla. Sumoharrastuksen ansiosta voin ja nukun paremmin kuin aiemmin.

Päivi Tuovinen

Riikka Kallio harjoittelee alkuryntäystä valmentaja Jarkko Aaltosen kanssa.

Sumopaini on antanut Kalliolle myös itsetuntemusta ja mielenrauhaa. Omaa mieltä on ollut pakko kontrolloida ja rauhoittaa, sillä kehässä ei ole varaa ajatella mitään muuta kuin painia.

— Ei voi miettiä, miltä näyttää painitrikoissa, Kallio naurahtaa.

Kallio on luopumassa amerikkalaisesta jalkapallosta ja keskittyy jatkossa sumon harrastamiseen.

— Otan tämän eläkelajikseni.

Kalliolle tämä tarkoittaa, että hän pitää kuntoaan yllä sumon avulla ja satsaa enemmän lajin kilpailuihin.

Kallio on saavuttanut kansainvälistä kisamenestystä, sillä hän voitti kolme vuotta sitten EM-hopeaa raskaassa sarjassa.

Kehässä hän on kokenut myös huonoja hetkiä. Kaksi vuotta sitten hänen olkapäänsä meni sijoiltaan Georgian EM-kisojen ottelussa.

Kallion mielestä sumon miinuspuolet ovatkin loukkaantumisriskit ja se, että sparrauskavereita on vähän pienten harrastajamäärien takia.

Lajin väkivalta yllättää monet

Helsinki Sumon valmentaja Jarkko Aaltonen, 50, kertoo, että sumopaini on varsin kova laji. Se ei ole vain vyöstä vääntämistä, vaan lajissa saa myös iskeä avokämmenellä. Muutoin lyöminen on kiellettyä, samoin kuin potkiminen, kuristaminen, silmien ja vatsan tökkiminen, hiuksista repiminen ja vyön alle iskeminen.

— Sumon väkivalta yllättää monet. Suomalaisen sumopainin tyylinä on "kehään ja turpaan", Aaltonen kärjistää.

— Aika moni myös yllättyy, ettei tämä olekaan isojen ja läskien leppoisa liikuntamuoto vaan oikea, vaativa laji.

Päivi Tuovinen

Sumopainissa voittaja on se, joka työntää vastustajan ulos kehästä tai kaataa hänet.

Massasta on hyötyä toisen työntämisessä, mutta ylipaino ei ole suoranaisesti ylivoimaa: lajissa tarvitaan myös liikkuvuutta ja sähäkkyyttä.

— Areenoilla ei juuri nähdä enää 200-kiloisia tynnyreitä, vaan tyypillinen huippupainija on 195-senttinen ja alle 140-kiloinen, Aaltonen kertoo.

Urheilun vaatimustason kiristyminen on hoikentanut sumopainijoita. Aaltosen mukaan lajin tärkein osa-alue on räjähtävä alkuryntäys: se määrää pitkälti sen, miten ottelijat menestyvät mittelössä, joka kestää usein vain 10—20 sekuntia.

— Alkuryntäyksessä on paljon samaa kuin jenkkifutiksessa.

Alkukantaisuus on se juttu, joka kiehtoo sumossa. — Jarkko Aaltonen

Onkin ymmärrettävää, että kaikki Helsinki Sumon jäsenet ovat taustaltaan amerikkalaisen jalkapallon harrastajia.

Aaltonen löysi sumon lopetettuaan jenkkifutiksen kymmenen vuotta sitten. Nykyisin hän enää vain valmentaa.

— Alkukantaisuus on se juttu, joka kiehtoo sumossa, it-alalla työskentelevä Aaltonen tiivistää.

— Tämä on ollut itselleni monipuolinen liikuntamuoto ja hyvä aggressioiden kanavointimenetelmä.

Suomalainen sumoharrastaja on harvinaisuus

Sumopainia harrastetaan laajasti eri puolilla maailmaa. Se ei ole olympialaji, mutta kansainvälisessä sumoliitossa on noin 80 kansallisuutta. Lajin syntymaassa Japanissa ammattilaissumo on kolmanneksi seuratuin urheilulaji.

Suomessa kyseessä on marginaalilaji. Suomen sumoliiton puheenjohtaja Simo Akrenius arvioi, että maassa on noin 50 sumopainin harrastajaa, joista pieni osa osallistuu kilpailuihin täällä ja ulkomailla.

— Suomessa ei ole kuitenkaan ketään, joka edes osittain elättäisi itsensä ammattilaispainijana.

Akreniuksen mukaan vuonna 2005 perustettu Helsinki Sumo ja sen seinäjokelainen tytärseura ovat sumoliiton ainoat viralliset yhteisöt.

Päivi Tuovinen

Riikka Kallio ja Riikka Koskenniemi käyvät tiukkaa taistoa sumokehässä.

Akrenius on mies, jota voidaan pitää suomalaisen sumopainin isänä.

— Perustin Suomen sumoliiton 1996, koska huomasin, että vuoden 1995 MM-kisoissa oli pohjoismaisia edustajia mutta täällä lajia ei tunnettu.

Lajin ensimmäiset MM-kisat pidettiin 1992 Tokiossa. Akrenius itse tutustui lajiin jo 1969 asuessaan Japanissa muutaman muun suomalaisen kanssa.

— Harrastimme siellä judoa ja seurasimme sumoa.

Myöhemmin Suomessa sumoinnostus jatkui, ja 1996 Akrenius matkusti Tokioon judoa harrastaneen Harri-Petri Ahon kanssa.

— Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka harjoitteli siellä sumoa. Palattuamme takaisin Suomeen hän alkoi opettaa lajia pienelle painia ja judoa harrastaneelle ryhmälle.

Sumopainin harrastajamäärät ovat kehittyneet Suomessa heilahdellen. Helsinki Sumossa on valmentaja Jarkko Aaltosen mukaan nyt noin 15—20 jäsentä.

— Korkeimmillaan meillä on ollut 30 ja matalimmillaan kaksi jäsentä, hän kertoo.

Moni kokeilee sumoa mutta toteaa sitten, ettei se ole oma laji väkivaltaisuuden tai muun syyn takia. Harrastajamääriin ei ole tiedossa järisyttävää muutosta.

Suomesta on kuitenkin kehkeytynyt kohtuuhyvä sumomaa. Suomalaisottelijat ovat saavuttaneet menestystä EM- ja MM-kisoissa. Helsinki Sumon Riikka Koskenniemi ja vaasalainen Oskari Riihioja saivat huhtikuussa EM-pronssia.

Paini heijastaa jumalten tahtoa

Vanhimmat maininnat sumopainista löytyvät Japanin "Kalevalasta" Kojikista vuodelta 712. Teoksessa kaksi shintolaista jumalaa, Takemikazuchi ja Takeminakata, painivat vallasta.

Voittaja Takemikazuchi perusti imperiumin, josta Japanin kerrotaan saaneen alkunsa. Painin uskottiin heijastavan jumalten tahtoa, minkä vuoksi painijoiden haluttiin olevan kuin jumalia, isoja ja vahvoja.

Japanin ammattilaissumoliitto perustettiin 1909 ja amatöörisumoliitto 1964.

Sumosta on tullut kansainvälinen, monia painoluokkia ja rituaaleja sisältävä kamppailulaji. Ennen otteluja tehtäviä rituaaleja on esimerkiksi ritsurei eli kumarrus, jolla kunnioitetaan dohy̳n eli ottelukehän pyhyyttä ja vastustajaa.

Ottelualue on pyhitetty Japanissa shintolaisuuden hengille. Muualla maailmassa lajista puuttuvat uskonnollisuus ja monet rituaalit.

Suomalaisen ja japanilaisen sumon välillä on useita eroja, mutta alkurituaalit ovat samat. Yhtenä erona on, että suomalaispainijat käyttävät usein trikoita tai housuja lannevaatteen alla. Japanilaisilla miespainijoilla taas ei ole useinkaan muuta kuin lannevaate.

Lähde: Suomen sumoliitto

Uusimmat uutiset