Pomottavan työkaverin tai suorittavan sukulaisen taustalta voi löytyä piilotettu häpeä — Asiantuntija kertoo, miksi häpeämme

Häpeä on niin epämiellyttävä tunne, että sitä ei haluaisi kokea ollenkaan. Mutta on häpeässä hyvääkin.

Juha Rika

Pomottavan työkaverin tai suorittavan sukulaisen taustalta voi löytyä piilotettu häpeä — Asiantuntija kertoo, miksi häpeämme

Kävelet jäisellä jalkakäytävällä. Yhtäkkiä jalkasi lipeää, ja seuraavaksi löydät itsesi kadulta rähmällään. Ensimmäiseksi vilkaiset ympärillesi: Ei kai kukaan nähnyt?

Häpeä on tiiviisti läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Joskus se tuottaa hupaisia ajatuskuvioita, joille naureskelemme jälkeenpäin, mutta liiallisuuksiin mennessään se voi kahlita käyttäytymistämme ja eristää ja syrjäyttää.

Jo kolmen kuukauden ikäisten vauvojen eleissä on havaittavissa häpeämistä, kirjoittavat dosentti Eero Rechardt ja filosofian maisteri Pentti Ikonen terveyskirjasto Duodecimissa. Jos äiti ei vastaakaan vauvan lähestymisyrityksiin, lapsi luo katseensa alas ja kääntää kasvonsa poispäin.

Häpeämme, koska haluamme olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja pyrimme tulevamme hyväksytyksi. Jos koemme epäonnistuvamme tässä pyrkimyksessä, meidät valtaa häpeä.

Häpeä on osa ihmisyyttä

Häpeän tunne ei ole miellyttävä, mutta se kuuluu ihmisenä olemiseen, kirjoittaa filosofian tohtori, historioitsija Satu Lidman kirjassaan Häpeä! Nöyryyttämisen ja häpeän jäljillä.

Ymmärtämättä jääneenä ja tiedostamattomana se kuitenkin voi muuttua enemmän tai vähemmän pysyväksi häpeän kierteeksi.

— Häpeää voi olla vain suhteessa muihin. Emme koe häpeäntunnetta ensisijaisesti meihin liittyvän häpeällisen asian vuoksi, vaan siksi, että pelkäämme muiden reaktioita, Lidman kirjoittaa.

Suomalaisessa kulttuurissa on melko vahvana sellaisia piirteitä, että häpeää vältetään — jopa kuolemankin uhalla.

Yksi keino häpeän karkottamiseksi on huumori, tiedottaa Suomen Mielenterveysseura. Omille vajavuuksille ja epäonnistumisille nauraminen auttaa asettamaan häpeän maltillisiin mittasuhteisiin. Myös itsetuntemuksen kehittäminen ja itsensä ilmaiseminen ovat mielenterveysseuran mukaan keinoja päästä irti tarpeettomasta häpeästä.

Suomen psykologisen instituutin johtaja, käyttäytymistieteilijä ja kouluttajapsykoterapeutti Raul Soisalo vastaa kysymyksiin häpeästä:

1. Milloin häpeäminen menee liiallisuuksiin?

— Häpeä on aivan luonnollinen tunne, joka kuuluu normaalin ihmisen tunnevalikoimiin. Ilman kykyä hävetä ihminen ajautuu monenlaisiin hankaluuksiin, eikä yhteiselosta muiden kanssa tulisi mitään.

Häpeä on eräänlainen sosiaalinen kompassi, joka auttaa meitä navigoimaan monimutkaisissakin ihmissuhdekiemuroissa. Parhaimmillaan häpeä tai paremminkin häpeän pelko auttavat meitä huomioimaan muita ja hillitsemään itseämme.

Joskus ihmiselle voi tulla häpeään liittyvä trauma, jolloin alitajunta pyrkii torjumaan sen. Tervekin häpeä on tunteena verrattain epämiellyttävä, ja sen torjuminen on siksi melko luonnollista. Hävetessään ihminen häpeää koko olemustaan. Hänellä on tunne, että hän on kokonaan vääränlainen.

Liiallista häpeää voi olla vaikea tunnistaa. Ihminen voi torjua häpeää ja kätkeä sitä monin tavoin, joku erakoitumalla, joku taas raivoamalla. Joku heittää huumorivaihdetta päälle, toinen keskittyy muiden puutteisiin ja virheisiin. Myös häpeämättömyys voi olla seurausta häpeästä.

2. Miten häpeäminen vaikuttaa elämään?

— Väitän, että monen psyykkisen oireilun taustalla on häpeää. Masennuksen, ahdistuneisuuden, erilaisten riippuvuuksien ja neuroottisuudenkin taustalta voi aivan hyvin löytää kohtaamatonta häpeää.

Pidemmän päälle kohtaamaton häpeä saa aikaan monenlaisia ongelmia ihmissuhteissa ja omassa hyvinvoinnissa. Oma luku sinällään ovat häpeästä aiheutuvat vakavat väkivaltarikokset, kuten kunniamurhat.

3. Mitkä tekijät altistavat liialliselle häpeämiselle?

— Ihmisenä oleminen altistaa häpeälle ihan riittävästi jo sinällään. Kenelle vain voi tulla elämässään häpeätrauma.

Häpeään liittyvät ongelmat ovat jossain määrin kytköksissä itsetuntoon ja itsetuntemukseen. Mitä hauraampi minuus, niin sitä herkemmin altistuu myös häpeästä aiheutuville ongelmille.

Suomalaisessa kulttuurissa on melko vahvana sellaisia piirteitä, että häpeää vältetään — jopa kuolemankin uhalla. Ennemmin kuolema kuin häpeä.

4. Kuinka voi päästä irti elämää rajoittavista häpeän tunteista?

— Avain on häpeän mahdollisuuden tunnistaminen ja sen tunnustaminen. Koska häpeä on monelle niin musertava tunne, ei ole sinällään ihme, ettei sitä tahdo myöntää itselle saati muille. Luottamuksellisessa terapiasuhteessa on kuitenkin edellytykset sen kohtaamiselle niin, ettei häpeä ole ihan sietämätöntä.

Jos häpeä häiritsee, mieti näitä:

On tärkeää ymmärtää ja tunnistaa, millaisia rooleja olet luonut itsellesi, kertoo opiskelijoiden mielen hyvinvointia edistävä yhdistys Nyyti.

Oletko esimerkiksi heikon, auttajan, miellyttäjän, johtajan tai pellen roolissa? Suojaudutko itsekriittisyyden, mustavalkoisen ajattelun tai suorittamisen taakse?

Mitkä tilanteet ja asiat herättävät voimakkaita häpeäntunteita, eli milloin häpeä aktivoituu?

Häpeä kahlitsee vähemmän, kun suostut olemaan keskeneräinen ja heikko, rakastat itseäsi ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, kaikkine ominaisuuksinesi ja puutteinesi.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.