Ilmaston lämpeneminen tuo Suomeen satoja uusia eläinlajeja — Viime vuosien näkyvimpiä tulokkaita ovat olleet merimetso ja jalohaikara

Suomi on monelle lajille turvapaikka, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton Tapani Veistola.

Eveliina Salomaa

Tulokaslajit leviävät eri puolille omin avuin. Vieraslajit puolestaan tuodaan uudelle aluelle.
Tulokaslajit leviävät eri puolille omin avuin. Vieraslajit puolestaan tuodaan uudelle aluelle.

Suomeen leviää lähivuosikymmeninä runsaasti uusia eläinlajeja, jos ilmasto lämpenee nykyvauhtia.

Nyt Suomessa on noin 48 000 eläinlajia, mutta 50 000:n raja voi rikkoutua 50 vuoden kuluessa, sanoo Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro.

— Ilman ilmastonmuutosta lajimäärä voisi kasvaa 50 vuodessa vain ehkä joillain kymmenillä tai korkeintaan sadoilla, Lumiaro vertaa.

Monille eläimille suotuisat kasvillisuusvyöhykkeet ovat siirtymässä pohjoiseen. Osa lajeista ei kykene enää elämään Etelä- tai Keski-Euroopassa ravintopulan, kuumuuden ja kuivuuden takia.

— Suomi on monille lajeille turvapaikka, kuvaa tulevaisuutta Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola.

Ennusteen mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa voi vallita Unkarin tyyppinen ilmasto vuonna 2070. Pohjois-Suomessa taas olisi nykyinen Etelä-Suomen ilmasto. Siten Suomen keskilämpötilat nousisivat noin asteella.

Vain pieni osa on nisäkkäitä

Uusista tulokaslajeista suurin osa on Etelä- ja Keski-Euroopassa esiintyviä lintuja ja hyönteisiä, kuten luteita, perhosia, sirkkoja ja sudenkorentoja. Vain pieni osa on nisäkkäitä.

— Suomeen tulee iso kasa värikkäitä ja komeita lajeja. Suurin osa tulokkaista on kuitenkin värittömiä ja pieniä hyönteisiä, Veistola kuvailee.

Suurin osa uusista tulokkaista saapuu Suomeen Venäjältä, Karjalankannaksen ja Maanselän kannaksen kautta tai lännestä Tornionlaakson kautta. Luontaisesti Suomeen levittäytyvät lajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja.

— Pietari ja Suomenlahti ovat suurimmat esteet eläinten leviämiselle Suomeen, Lumiaro kertoo.

Ilmaston lämpeneminen on jo tuonut Suomeen 2000-luvulla yli tuhat uutta tulokaslajia. Pääosa niistä on lentäviä hyönteisiä.

Viime vuosien näkyvimpiä tulokkaita ovat olleet etelä- ja länsirannikolle palannut merimetso, Pirkanmaalle asti levinnyt jalohaikara ja Pohjois-Karjalassakin tavattu häiveperhonen.

Metsäkauris levisi koko Suomeen 1990-luvulla. Villisika oli aiemmin Suomessa harvinainen, mutta niiden määrä alkoi kasvaa täällä jälleen 1990-luvun puolivälistä.

Kaikki eivät välttämättä menesty maassamme

Eläinasiantuntijat seuraavat tarkkaan tulokaslajien kannan kehitystä ja sen vaikutuksia.

— Suomeen voi saapua kaukaakin lajeja, joita ei ole tänne odotettu. Yllätyksiä voi tulla. Monet lajit kykenevät sopeutumaan uuteen elinympäristöön, Veistola arvioi.

Kaikki uudet lajit eivät kuitenkaan välttämättä menesty maassamme.

Tulokaslajit voivat tuottaa myös ongelmia suomalaisille: ne voivat tuhota istutuksia, vaarantaa kotieläimien turvallisuutta ja aiheuttaa liikenneturmia.

— Suomeen ei ole kuitenkaan leviämässä ihmisille suoranaisesti vaarallisia tulokaslajeja, Veistola summaa.

Ilmastonmuutos ajaa myös joitakin Suomen nykyisiä luonnonvaraisia eläinlajeja ahtaalle. Moni laji voi kadota. Esimerkiksi naali, sopuli ja tunturipöllö uhkaavat hävitä sukupuuttoon tulevina vuosikymmeninä.

Osa on jo saapunut, osa vasta saapumassa

Kultasakaali eli sakaali (Canis aureus)

Suomen ensimmäiset varmat havainnot kultasakaalista eli euraasiankultasakaalista on tehty tänä vuonna. Tammikuussa sakaali tallentui riistakameraan Reisjärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Heinäkuussa sakaali valokuvattiin tien reunassa Rautavaaralla Pohjois-Savossa. Lajin odotetaan nyt levittäytyvän Suomeen.

Laji on viime vuosikymmeninä levinnyt kaakosta esimerkiksi Viroon, missä se on luonut vakiintuneen kannan. Sakaaleista on tehty havaintoja Tanskassa ja Alankomaissa saakka. Kultasakaali syö hedelmiä, selkärangattomia, matelijoita, lintuja, sammakkoeläimiä, jyrsijöitä ja haaskoja.

Siiseli (Spermophilus citellus)

Siiseli on oravien heimoon kuuluva jyrsijä. Sitä esiintyy Itä- ja Keski-Euroopassa. Siiselin ravinto koostuu pääosin kasvikunnan tuotteista, mutta eläinperäinenkin ravinto käy. Siiseli viihtyy avomailla ja niityillä. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että euroopansuslikki olisi lajin uusi suomenkielinen nimi.

Most Photos

Tammitikkaa ei vielä ole tavattu Suomessa, mutta tilanne voi muuttua lähivuosina.

Tammitikka (Dendrocopos medius)

Tammitikka voi levitä Suomeen jo lähivuosina. Se elää Etelä- ja Keski-Euroopassa. Sen elinympäristöä ovat jalopuita kasvavat lehtimetsät. Tammitikan ravintoa ovat madot, toukat ja puiden osat.

Viitatiainen (Poecile palustris)

Viitatiainen pesii jo suurimmassa osassa Eurooppaa ja pian ehkä myös Suomessa. Viitatiainen elää kosteissa lehti- ja sekametsissä, soiden reunoilla, puutarhoissa ja puistoissa. Viitatiainen syö hyönteisiä ja jyviä.

Pikkukiljukotka (Clanga pomarina)

Itä- ja Keski-Euroopassa pesivän pikkukiljukotkan odotetaan leviävän lähitulevaisuudessa Suomeenkin. Se on toistaiseksi ollut täällä harvinaisuus. Pikkukiljukotkan ravintoa ovat muun muassa pikkunisäkkäät ja raadot.

Most Photos

Vinsentti on eurooppalainen vastine amerikkalaiselle biisonille.

Visentti (Bison bonasus)

Visentti eli euroopanbiisoni on suuri, uhanalainen nautaeläinlaji. Kyseessä on eurooppalainen vastine amerikkalaiselle biisonille. Lajia esiintyy Keski- ja Itä-Euroopassa. Se on levinnyt Puolaan, Valko-Venäjälle ja Venäjälle asti. Visentti tapettiin luonnosta sukupuuttoon 1800- ja 1900-luvuilla, mutta laji selvisi, koska sitä oli viety eläintarhoihin. Lajin palauttaminen luontoon aloitettiin 1950-luvulla. Visentti elää vanhoissa sekametsissä, joissa on aluskasvillisuutta ja avoalueita. Se käyttää ravinnokseen puiden lehtiä ja ruohokasveja. Laji saattaa levitä Suomeen Karjalan kautta.

Purjeperhonen (Iphiclides podalirius)

Purjeperhonen on ritariperhosten heimoon lukeutuva iso päiväperhonen. Sitä tavataan eri puolilla Eurooppaa, myös Pohjoismaissa ja Baltian maissa. Suomessa siitä on tehty jo yksittäisiä havaintoja, ja sen uskotaan levittäytyvän tänne lähivuosina. Purjeperhosen elinympäristöä ovat niityt, pellot ja puutarhat.

Most Photos

Isokauris on aikaisemmin elänyt Suomessa istutettuna ja saattaa olla palaamassa tänne.

Isokauris (Cervus elaphus)

Keski-Euroopasta levinnyt isokauris eli saksanhirvi elää jo nyt Ruotsissa ja Norjassa asti. Se saattaa levittäytyä Suomeen jo lähitulevaisuudessa. Kaakkois-Suomessa tehtiin viime syksynä jo havaintoja isokauriin alalajiin kuuluvasta maraalista. Isokauris syö kasviksia ja varpuja. Lajia esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se on aiemmin elänyt Suomessa istutettuna, mutta laji hävisi täältä 1970-luvulla. Isokauris suosii elinalueinaan puistomaisia metsiä.

Lähteet: Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola, Laji.fi, Wikipedia.fi

Tulokaslaji ja vieraslaji

Tulokaslaji on laji, joka on levinnyt Suomeen parin viime vuosikymmenen aikana omin avuin, ihmisestä riippumatta.

Vieraslaji taas on laji, jonka ihminen on tuonut uudelle alueelle joko tahallisesti tai tahattomasti.

Tulokaslaji on yleensä kotoisin lähialueilta. Se pyrkii asuttamaan alkuperäisen elinympäristönsä kaltaisia alueita joko pysyvästi tai väliaikaisesti.

Suuri osa ihmisen hyödyntämistä kotieläimistä on vieraslajeja.

Moni vieraslaji on myös kyennyt leviämään ympäristöön villiytyneenä ja muodostunut turmiolliseksi alueen alkuperäislajistolle.

Tällaisia haitallisia vieraslajeja ovat olleet muun muassa minkki ja täplärapu.

Lähde: tieteentermipankki.fi