Kirja-arvio: Petteri Sihvosen esikoisromaani ei päästä lukijaa helpolla, mutta päähenkilön menneisyyden vuodatuksissa on helmiäkin

Petteri Sihvonen: Kolkko. Bazar 2019, 415 s.

Kai Skyttä

Petteri Sihvosen esikoisromaanissa kirjailijahahmo Petrus Sihto istuu junassa matkalla Siperiaan.
Petteri Sihvosen esikoisromaanissa kirjailijahahmo Petrus Sihto istuu junassa matkalla Siperiaan.

Petteri Sihvosen esikoisromaani Kolkko ei päästä lukijaa helpolla. Kirja on pitkä monologi, jossa päähenkilö vuodattaa menneisyyttään ja pohdintojaan vähän kaikesta. Alaotsikko on Sairauskertomus, mutta se on vedetty näkyvästi yli.

Vanheneva mies, Petrus Sihto, istuu junassa matkalla Siperiaan. Hän luettaa kanssamatkustajilla romaanikäsikirjoitustaan ja piinaa heitä loputtomilla jutuillaan. Sanottavaa riittää taloudesta, politiikasta, kirjallisuudesta, miehistä ja etenkin naisista.

Naisiin Sihto suhtautuu muka ihaillen mutta seksistisesti. Samoin tekee hänen käsikirjoituksessaan kaveriporukka, joka pisteyttää kaatojaan ja kehuu saavutuksillaan. Roisia touhua yksityiskohtia myöten.

Teksti juoksee, jolkottaa, ja ”väistyvä uros” on ärsyttävyydessään välillä aika hauska, jopa liikuttava.

Sihvonen on eri yhteyksissä sanonut romaaniaan osittain omaelämäkerralliseksi. Motto on Philip Rothilta: ”Minulle ne kirjat ovat tärkeitä — omat kirjani mukaan lukien — joissa kirjailija panee syytteeseen itsensä.” Mutta kaikki tuskin on totta, ja jos miestä ei tunne, arvoitus ei ratkea. Vaikka Sihvosella on urheilutausta, mikään urheilukirja Kolkko ei ole.

Kolkko myös kommentoi vähän väliä itseään. Kirjailija antaa lukijalle ja kriitikolle repliikit ja vastalauseet valmiiksi eteen. Keskellä on pätkä näytelmää ja tekstiviestejä kunnes monologi jatkuu.

Jos rakenne tuntuu tukalalta, Sihvonen tai Sihto sanoo sivulla 328, ettei arvosta tarinoita. Ja kirjoittaa saman tien arvion: Ei Kolkon tapaista kirjallisuutta suurelle yleisölle tehdä. Romaani joka ei hae minkäänlaista kosketusta lukijaan, ei tuo iloa tai surua, kääntyy vain sisäänpäin…

Loppumetreillä teksti saa ilmaa, hyttiosaston ovi aukeaa, ollaan hetken dekkarissa. Sitten käy kuten Sihto on ennustanut. Jos tarinan ja juonen perässä juostaan, saa juosta aina Siperiaan asti, ja kaikki alkaa taas alusta.

Leena Härkönen

Hyvää: Juttu kulkee, ja seassa on helmiäkin.

Kehitettävää: Raskas rakenne kysyy kestävyyttä.

Erityistä: Petteri Sihvonen on toimittaja, vapaa kirjoittaja ja entinen liigakiekkoilija. Hän on valmentanut Lahden Pelicansia ja Kouvolan KooKoota, jossa hän on myös pelannut. Lapsuudessaan hän asui Imatralla.

Bazar