Lapsityövoimaa, mielipahaa, varkauksia ja rikosilmoitus – Lappeenrannan taidemuseon leikittelevä Nytkäys-näyttely on koottu monipuolisista aineksista

Lappeenrannan taidemuseon uusi näyttely muokkasi ympäristöä monin tavoin jo ennen ylöspanoa. Varkaat iskivät teosmateriaalin keräysastiaan peräti kahdesti. Nytkäys katselee maailmaa silti iloisten värien kautta.

Kai Skyttä

Näyttelykävijä voi halutessaan jatkaa ja täydentää Maria Nuutinen Virkkaaja-teosta.
Näyttelykävijä voi halutessaan jatkaa ja täydentää Maria Nuutinen Virkkaaja-teosta.

Mitä tapahtuu kuvataiteilijoiden saadessa täysin vapaat kädet?

Lapsityövoiman hyödyntämistä, paheksuntaa julkisen tilan tahraantumisesta ja rikosilmoituksiin johtavia materiaalivarkauksia, mutta myös ilon ja värin kautta koettavia näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin teemoihin. Ainakin Nytkäys-näyttelyn kohdalla.

Lappeenrannan taidemuseossa avautuva Nytkäys on aktivoinut ympäröivää yhteiskuntaa monilla eri tavoilla jo ennen kuin se on ripustettu esille näyttelytilaan.

Kai Skyttä

Viivi Kiiskisen Shelter kutsuu majailemaan ja näpräilemään kierrätystekstiilejä. Niistä voi myös etsiä pussilakanan paloja, joissa on jäljellä alkuperäiset sydänkuviot.
Viivi Kiiskisen Shelter kutsuu majailemaan ja näpräilemään kierrätystekstiilejä. Niistä voi myös etsiä pussilakanan paloja, joissa on jäljellä alkuperäiset sydänkuviot.

Käsityötä ja valokuvaa usein yhdistelevä korutaiteilija Maria Nuutinen teetätti yhteistyössä koululaisten kanssa virkattuja vaatetuksia Lappeenrannan patsaille. Ne saivat aikaan paljon mielihyvää, mutta jollekin myös mielipahaa.

Virkkaamisen Nuutinen ulkoisti lapsille tärkeästä syystä.

– Käsityötaidot katoavat pikkuhiljaa, ja halusin muistuttaa niistä.

Elvytystyötä voi tehdä myös näyttelyssä. Nuutisen Virkkaaja-teokseen kuuluu käsityönurkkaus, jossa näyttelykävijä saa osallistua työn leviämiseen näyttelytilassa. Eikä osallistaminen ole mitään hetken hupia.

– Käytän näyttelyn aikana mahdollisesti syntyviä juttuja tulevissa töissäni, taiteilija sanoo.

Kai Skyttä

Kristiina Tuuran Säde-eläin koostuu lukuisista napitetuista tekstiilipaloista.
Kristiina Tuuran Säde-eläin koostuu lukuisista napitetuista tekstiilipaloista.

Virkkaamisen ohella koululaisille on Nytkäystä varten opetettu ompelemista. Lapset ovat ommelleet Kristiina Tuuran kirjotun tekstiiliteoksen Säde-eläin palasiin lukuisia nappeja, ja taiteilija on yhdistänyt napitetut osat värikkääksi kollaasiksi.

Ompelun lisäksi yleisöä on osallistettu ennalta keräämällä näiltä nappeja teoksen tekotarpeiksi. Napeilla on ollut turvallisempi kohtalo kuin Sanna Majanderin Muovimeri-teostaan varten keräämillä matkoilta lähetetyillä postikorteilla.

Kai Skyttä

Sanna Majanderin Muovimeri houkuttaa värikkääseen kylpyyn.
Sanna Majanderin Muovimeri houkuttaa värikkääseen kylpyyn.

Amanuenssi Mikko Pirinen kertoo, että Lappeenrannan pääkirjastossa ollut keräysastia ja siinä jo olleet kortit varastettiin. Astia palautettiin kirjastoon tyhjänä – ja varastettiin heti uudelleen, joten asiasta on tehty rikosilmoitus.

Kortteja voi tuoda näyttelyyn ja lisätä teokseen, jonka lukuisat muovipallot Majander on hankkinut yllättävän Facebook-ilmoituksen kautta.

– Jos joku kysyy, että halutaanko muovipalloja, niin siihen voi vastata vain myöntävästi.

Myönteisyys on Majanderille ominainen tapa toimia.

– En pidä yhteiskunnallisesta julistamisesta, mutta tässä se toteutuu ilon kautta, taiteilija kertoo loihtimansa pallomerimaailman äärellä.

Kai Skyttä

Kalle Hammin Rikas rakas köyhä haram on sarjakuvaa muslimihomojen maailmasta.
Kalle Hammin Rikas rakas köyhä haram on sarjakuvaa muslimihomojen maailmasta.

Nytkäys kommentoi nykymaailmaa monin tavoin ja tekniikoin.

Taidemuseoon on ripustettu väljästi nautittavaksi installaatioita, korutaidetta, tekstiilitaidetta, veistoksia, videoita ja ääntä sekä sarjakuvaa, jota Pirinen katselee kokoamansa kattauksen perinteisimpänä lähestymistapana, vaikka kaikki eivät välttämättä näe Kalle Hammin piirtämää Rikas rakas köyhä haram -teosta niin.

Mustavalkoisissa ruuduissa on muslimihomomiesten tarinoita Iranista, Pohjoismaista ja Turkista.

Kai Skyttä

Aiju Salmén-Salmisen Santa Planta sisältää viisi pienoisveistosta.
Aiju Salmén-Salmisen Santa Planta sisältää viisi pienoisveistosta.

Kai Skyttä

Teemu Salosen Kukkahylly-veistos on tarvittaessa myös jalkalamppu.
Teemu Salosen Kukkahylly-veistos on tarvittaessa myös jalkalamppu.

Moni teos myös hämärtää tai paremminkin ylittää tekstiilitaiteen, perinteisen kuvataiteen ja korutaiteen välisiä rajoja. Esimerkiksi Teemu Salosen veistokset ovat samalla arjen käyttöesineitä, vaikka varsin veikeinä jalkalamppuina kenties jonkin verran Pirisen mukaan asettuvatkin funktionaalisen designin vastakohdaksi.

Amanuenssi ei hae näyttelylle yhtä yksittäistä teemaa, mutta huoli ilmastosta ja ympäröivästä luonnosta sekä muovin määrä maailmassa nousevat vaivatta esiin. Tai oikeastaan putoavat katsojan syliin, kuten Tuuran Vesiputous-installaatioonsa vesistöistä keräämät muoviroskat osoittavat.

Jos joku kysyy, että halutaanko muovipalloja, niin siihen voi vastata vain myöntävästi. — Sanna Majander

Julistus syntyy leikillisyyden avulla.

Kai Skyttä

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen installaatio Voitko katsoa hetken äitiäni? ottaa kantaa omaishoitoon.
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen installaatio Voitko katsoa hetken äitiäni? ottaa kantaa omaishoitoon.

Näyttelyn teokset voi jakaa katsottaviin, kuunneltaviin ja leikittäviin.

Veistokset ja videoteokset, kuten Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen Voitko katsoa hetken äitiäni?, kommentoivat arjen arvoja pelkällä olemassaolollaan, kun vaikkapa Hammin ääniteos Waiting for the Extinction panee kuuntelemaan ahtaalle ajettujen kasvien tuskaa.

Taiteilija on tallentanut ilmastonmuutoksen myötä uhanalaiseksi käyneiden jääleinikin ja nuokkuesikon sähkökenttien muutoksia ääneksi.

Majanderin Muovimeren lisäksi leikittäviä teoksia ovat samaan tilaan ripustetut Viivi Kiiskisen Shelter ja Maiju Ahlgrenin Polkuja ja siivekkäitä.

Kai Skyttä

Maiju Ahlgrenin Polkuja ja siivekkäitä -teosta vahtimestarin ei tarvitse kytätä eikä rakentaa aina uusiksi. Se elää kävijöiden haluamalla tavalla näyttelyn ajan.
Maiju Ahlgrenin Polkuja ja siivekkäitä -teosta vahtimestarin ei tarvitse kytätä eikä rakentaa aina uusiksi. Se elää kävijöiden haluamalla tavalla näyttelyn ajan.

Kiiskisen kierrätyskankainen maja houkuttaa sisäilemään ja näpräämään kudetta ja Ahlgrenin huopalätkät rakentamaan erilaisia reittejä tai mitä tahansa. Teokseen sisältyy eri elämänpiireistä koottuja työkaluja rakennusvälineiksi.

Leena Pukin installaatio Hajottajien syndikaatti yhdistää kaikki kategoriat.

Kai Skyttä

Leena Pukin Hajottajien syndikaatti vie vinhaan todellisuuteen ja vuoteen 2070.
Leena Pukin Hajottajien syndikaatti vie vinhaan todellisuuteen ja vuoteen 2070.

Pukin mielikuvituksellinen työ vie vuoteen 2070, jolloin ilmastokriisi on voitettu ihmisten ja kasvien symbioosilla. Hän on kasvattanut limasienirihmastoja ja rakentanut niille sekä äänimaailmoja että eräänlaisen kokous- ja toimistotilan, jossa hajottajat suunnittelevat toimintaansa ja tekevät manifestejä.

– Taide voi luoda vaihtoehtoisia todellisuuksia, Pukki perustelee oman kreisin kosmoksensa luovaa teostaan.

Eri todellisuuksista, kaikesta, tulee Nytkäys-näyttelyssä lopulta yhtä, kuten hajottajien manifesti julistaa.

Nytkäys-näyttely Lappeenrannan taidemuseo (Kristiinankatu 8–10) 29.2.–10.5.

Muita uusia näyttelyjä

Nytkäys-näyttelyn ohella Etelä-Karjalassa avautuu tai on juuri avautunut muitakin uusia näkökulmia vallitsevaan arkitodellisuuteen. Parikkalalainen valokuvaaja Kirmo Wilén on kuvannut vuosia Kiinan maaseutua ja Hainanin maakuntaa, ja nyt hänen valokuvansa esittelevät kiinalaista, noin 200 000 asukkaan kaupunkia Yan Fengiä. Imatralla esillä olevat kuvat ovat vuosilta 2009–2016 ja niihin Wilén on dokumentoitunut muun muassa kaupungin vanhan keskustan purkamisen maan tasalle.

Valokuvaaja Anna Iivanainen puolestaan käyttää kuvateoksiaan trans- ja muunsukupuolisten ihmisten oikeuksien toteutumisen puolesta. Lappeenrannan pääkirjastossa esillä olevat valokuvat käyvät läpi yksilöiden kokemuksia ja yhteiskunnan sukupuolittamista sekä minän voimaantumista.

Kuva- ja yhteisötaiteilija Ulla Remeksen teokset Galleria Pihatossa esittävät ihmisluonnon sijasta suomalaisen luonnon ainutkertaisuutta ja elinvoimaisuutta. Sekatekniikkamaalaukset paperille ja kankaalle herättelevät ajatuksia ympäristön hyvinvointiin ja viittaavat lisäksi myös eriarvoistumiseen.

Imatralainen Sinikka Kurkinen on abstraktin kuvataiteen tekijä, jonka värikkäät teokset tuovat seuraavaksi iloa Joutsenon Korvenkylään. Kurkisen, 84, ehtymättömältä vaikuttaa työvirettä voi hämmästellä entisessä kangaskaupassa. Näyttelyn avaa näyttelijä Seela Sella viikon päästä.

Yan Fengin tarina. Rajapatsaan kirjasto (Suuntakatu 1, Imatra) 28.2.–27.3.

Sinusta minuksi -valokuvanäyttely. Lpr:n pääkirjasto (Valtakatu 47) 2.–31.3.

Tarja Heilimo –Voima ja herkkyys. Maij-Art (Valtakatu 37, Lpr) 2.–31.3.

Ulla Remes – Iltamustikat. Galleria Pihatto (Valtakatu 80, Lpr) 4.–27.3.

Sinikka Kurkisen näyttely. Kangas-Pala (Rauhantie 64, Joutseno) 6.–29.3., avoinna la-su.