Uutuuskomedia kuvittelee maailman, jossa kaikki ovat unohtaneet The Beatlesin — Muissa ensi-illoissa nukkeaiheinen kauhusarja jatkuu ja eläinanimaatio on saanut kahden tähden jatko-osan

Viikon ensi-iltaelokuvat ovat Yesterday, Annabelle Comes Home ja Lemmikkien salainen elämä 2. Etelä-Saimaan kriitikko ei ylistä niistä yhtäkään.

Jonathan Prime

Ellie (Lily James) on ihmeissään, kun hänen rakkain ystävänsä Jack (Himesh Patel) sinkoutuu yhdessä yössä pop-maailman huipulle ”kirjoittamillaan” The Beatles -kappaleilla.
Ellie (Lily James) on ihmeissään, kun hänen rakkain ystävänsä Jack (Himesh Patel) sinkoutuu yhdessä yössä pop-maailman huipulle ”kirjoittamillaan” The Beatles -kappaleilla.

Yesterday (Iso-Britannia, 2019).

Ohjaus: Danny Boyle.

Rooleissa: Himesh Patel, Lily James, Kate McKinnon, Ed Sheeran.

Kesto 116 minuuttia.

K7.

Elokuvat rakastetuista rock- ja pop-tähdistä sekä bändeistä ovat kuuminta muotia. The Beatles -yhtyeestä on silti ehkä turha odottaa suoraviivaista henkilökuvaa aivan lähiaikoina.

Oikeuksia hallitsevat Paul McCartney, Ringo Starr ja John Lennonin sekä George Harrisonin perikunnat ovat kuuluisan tarkkoja siitä, mihin yhteyteen brändi liitetään.

Onkin hauskaa, ja kenties kuvaavaa, että Beatlesin holvin suojelijat ovat näyttäneet vihreää valoa elokuvalle, jossa The Beatles pyyhitään koko maailman tietoisuudesta.

Kyseessä on siis oikeastaan vastakohta bändi-biografialle.

Yesterday-elokuvan takana on käsikirjoittaja Richard Curtis, joka tunnetaan brittiläisen komedian grand old manina ja erityisesti romanttisista komedioista Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Notting Hill ja Rakkautta vain.

Yesterday tuntuukin paljon enemmän käsikirjoittajansa kuin ohjaaja Danny Boylen elokuvalta. Usein räiskyvällä tyylillä rallitteleva Boyle kuuntelee nyt kartan nuotteja Curtisilta. Kyyti on turvallinen. Suorastaan tylsä.

Lennokas alkuasetelma on niin älytön, että on parempi, ettei sitä jää miettimään turhan pitkäksi aikaa.

Kesken maailmanlaajuisen sähkökatkoksen muusikon urasta haaveileva Jack (Himesh Patel) joutuu onnettomuuteen. Herättyään kaikki tuntuu aivan normaalilta. Kaikki, paitsi ettei kukaan tunnu muistavan The Beatlesin olemassaoloa tai yhtyeen musiikkia.

Lyhyen taiteilijan moraalisen pohdinnan jälkeen Jack alkaa esittää klassikkokappaleita. Yritykset selittää uskomattomien pop-helmien syntyperä ei tunnu uppoavan kehenkään.

Rakkain ystävä Ellie (Lily James) hämmästelee, kun Jack sinkoutuu kohti kuuluisuutta. Elliellä on aina ollut tunteita Jackia kohtaan, mutta nyt yhteisestä tulevaisuudesta haaveilu tuntuu mahdottomalta.

Klassikkobiisien kautta rakennetaan kuvausta kuuluisuuteen nousemisesta ja sen kaiken muuttavasta voimasta. Elokuva ei ole aina varma, haluaako se muistuttaa katsojia fantasiamaisesta lähtökohdastaan. Kaikki on kuitenkin rakennettu ihmeen varaan. Sen päällä on turhankin tuttu romanttinen komedia.

Onneksi musiikin voima pelastaa usein heikkoimmatkin hetket. Ensimmäisessä pääroolissaan nähtävä Himesh Patel on hyvin luonnollinen esiintyjä. Hänen itsensä esittämät kappaleet ovat vetäviä ja koskettavia. The Beatlesin klassikkokappaleisiin viittaavat vitsit sen sijaan vaivaannuttavia.

Jälkikäteen itse elokuvakokemus voi unohtua melko nopeasti, mutta kappaleet jäävät soimaan päähän taas pitkäksi aikaa. 

Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Musiikki. Näyttelijät. Hyvänmielinen tunnelma.

Huonoa: Erikoisuuden alle piiloitetut latteat juonikuviot.

Erityistä: Tekeillä oleva James Bond -elokuvan tekoa lykättiin, jotta alunperin ohjaajaksi valittu Danny Boyle saa Yesterdayn valmiiksi. Lopulta Boylen ja Bondin tuottajien tiet kuitenkin erkanivat.

Warner Bros. Pictures

Paranormaalien ilmiöiden tutkijoiden tytär Judy Warren (Mckenna Grace) joutuu kohtaaman pahat henget, jotka ovat heidän kotiinsa kerätty.
Paranormaalien ilmiöiden tutkijoiden tytär Judy Warren (Mckenna Grace) joutuu kohtaaman pahat henget, jotka ovat heidän kotiinsa kerätty.

Kirottu-elokuvasarjan rennoin tuotos

Annabelle Comes Home (Yhdysvallat, 2019).

Ohjaus: Gary Dauberman.

Näyttelijät: Mckenna Grace, Madison Iseman, Katie Sarife, Vera Farmiga, Patrick Wilson, Michael Cimino, Samara Lee, Steve Coulter.

Kesto 106 minuuttia.

K16.

Kirottu-kauhuelokuvien elokuvauniversumi jatkaa porskuttamistaan tasaiseen tahtiin. Sarjan seitsemäs elokuva on karmivan Annabelle-nuken kolmas oma elokuva.

Ensimmäisen kerran nukke vilahti kuvissa jo ensimmäisen Kirottu-elokuvan päähenkilöiden Ed ja Lorraine Warrenin (Patrick Wilson ja Vera Farmiga) kotona. Annabelle Comes Home -elokuvassa nähdään nuken päätyminen Warrenien käsiin ja tuttuun lasikaappiin.

Kolmas Annabelle-elokuva ei siis enää ole esiosa, vaan jakaa nyt aikalinjan Kirottu-elokuvien kanssa. Kyllä, tämä on kaikki hyvin monimutkaista, ja tämän kaiken tietäminen lopulta melko turhaa, ellei ole tosissaan kiinnostunut elokuvauniversumin hiljalleen rakentamasta paranormaalien ilmiöiden mytologiasta.

Vaikka Warrenin tutkijapariskunta on mukana, eivät hekään ole elokuvan päähenkilöitä. Wilson ja Farmiga ovat kuvanneet osansa ehkä parissa päivässä.

Sen sijaan päähenkilöksi nousee Warrenien tytär Judy (Mckenna Grace). Nuori, mutta kokenut näyttelijä hoitaa pääroolinsa vahvasti.

Vanhempien tarkoituksena on ollut tuoda nukke turvalliseen paikkaan, Warrenien kotona sijaistevaan ”karmivien asioiden varastoon”. Osoittautuu huonoksi ideaksi sijoittaa liian paljon kirottuja esineitä ja reliikkejä toistensa läheisyyteen.

Judy ystävineen kohtaavat vapaaksi päässeet pahat henget.

Aiemmin elokuvasarjan kulisseissa häärännyt Gary Dauberman onnistuu esikoisohjauksessaan kiitettävästi. Tyyli pysyy uskollisena sarjan visuaalisesti kekseliäälle perinnölle. Toisinaan säikyt tarjoillaan suorastaan kieli poskessa. Mukana on tervetullutta rentoutta, jota muut Kirottu-universumin elokuvat ovat tuntuneet välttäneen kuin ruttoa.

Annabelle-nukke esiintyy lopulta melko vähän, mikä on erikoista. Nukke toimii vain sytykkeenä paranormaalisti tulenaralle ympäristölle. Tarkoituksena on luultavasti esitellä uusia karmivia hahmoja, jotka voivat mahdollisesti jatkaa omiin sarjoihinsa nyt kun nukkehahmosta on piiskattu kaikki irti.

Annabelle Comes Home sitoo Kirottu-elokuvauniversumia kasaan, ehkä paremmin kuin yksikään elokuva aiemmin. Se ei kuitenkaan tee sitä silkasta markkinakoneiston painostuksesta. Aiempia osia käsikirjoittanut Dauberman tietää mitä ovat hyödyllisimpiä leluja, joita Warrenien ”karmivien asioiden varastosta” löytyy.

Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Ohjaaja Daubermanin ymmärrys elokuvasarjaan.

Huonoa: Itse Annabelle-nukkella ei juurikaan merkitystä.

Erityistä: ”Oikea” Annabelle-nukke on nähtävillä Warrenien okkultisessa museossa Monroessa Connecticutissa Yhdysvalloissa.

Universal Studios

Ylisuojelevainen Max-koira hätääntyy, kun hänen perheensä lähtee maaseudulle kesäloman viettoon.
Ylisuojelevainen Max-koira hätääntyy, kun hänen perheensä lähtee maaseudulle kesäloman viettoon.

Hupsut panikoivat eläimet

Lemmikkien salainen elämä 2 (The Secret Life of Pets, Yhdysvallat, 2019).

Ohjaus: Chris Renaud.

Suomenkielisissä äänirooleissa: Paavo Kerosuo, Roope Salminen, Vesa Vierikko, Rinna Paatso, Tuukka Leppänen.

Alkuperäisissä äänirooleissa: Kevin Hart, Tiffany Haddish, Harrison Ford, Patton Oswalt, Eric Stonestreet.

Kesto 86 minuuttia.

K7.

Ensimmäinen Lemmikkien salainen elämä oli parhaimmillaa ihan hauska seikkailu. Sen ja uuden jatko-osan perusidea on hyvin yksinkertainen: luodaan täysin liioiteltuja eläinhahmoja ja kuvaillaan, nimenmukaisesti, mitä nämä saattaisivat puuhailla, kun omistajat ovat poissa.

Ehkä kyseessä on lemmikkien omistajien salainen fantasia, että näiden yksin päivänsä kotona viettävillä eläimillä oikeasti olisi hurjasti hauskanpitoa ja uskomattomia seikkailuja.

Suurimmat naurut ja ihastelut löytyvätkin kaikista ilmeisimmistä samaistumisen hetkistä, jotka muistuttavat tiettyjen eläimien käytöksestä. Pienet oivallukset, kuten: kissat tykkäävät tiputella asioita pöydiltä ja koirat tykkäävät työntää päänsä ulos auton ikkunasta, käsitellään aivan kuin kyseessä olisi maailman hauskin juttu.

Jos vitsit uppoavat, niin sitten luvassa on hauskaa, koska elokuva on niitä täyteen ahdettu.

Tällä kertaa draamaa herättää Max-koiran perheen maalle kesän viettoon lähteminen. Lemmikit kaikki omilla tahoillaan joutuvat kohtaamaan pelkonsa, kun Max ja Duke lähtevät kohti maaseutua, Gidget on lelun pelastusoperaatiolla ja Lumipallo-pupu elää uutta supersankarielämäänsä.

Lapsia varmasti ilahduttavaa, tekopirtää, ylivilkasta ja äänekästä hupailua on luvassa. Pinnan alta on turha etsiä mitään syvempiä merkityksiä. Ne on kaikki tuputettu ja alleviivattu niin selvästi itse kerronnassa.

Timo Alho

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Tuttuja eläimiin liittyviä vitsejä.

Huonoa: Sotkuiset juonikuviot. Täyteen ahdettu.

Erityistä: Patton Oswalt korvasi Louis C.K.:n englanninkielisessä versiossa Maxin äänenä.

Uusimmat uutiset