Kaksi tähteä kiirastorstain ensi-iltaelokuville — toinen on kulunutta retrokauhua ja toisessa herttainen eläkerouva on myynyt tosipohjaisessa tarinassa ydinsalaisuuksia Neuvostoliitolle

Nick Wall

Joan (Judi Dench) joutuu vanhana naisena kohtaamaan menneisyytensä rikokset maataan kohtaan.

Suuria panoksia ilman jännitystä

Red Joan (Iso-Britannia, 2019).

Ohjaus: Trevor Nunn.

Rooleissa: Judi Dench, Sophie Cookson, Tom Hughes.

Kesto 101 minuuttia.

K12.

Herttainen eläkeläisrouva Joan Stanley (Judi Dench) haetaan eräänä aamuna kodistaan Britannian tiedustelupalvelun kuulusteluun. Esille tulleiden tietojen mukaan Joan on opiskeluaikoinaan Cambridgen yliopistossa jakanut fysiikan laitoksen ydinsalaisuuksia Neuvostoliittoon.

Tarina seuraa, kuinka nuori Joan (Sophie Cookson) päätyy keskelle korkeiden panoksien vakoojapeliä.

Elokuvan lähtökohta on kutkuttava. Siinä on hyviä näyttelijöitä. Siitä huolimatta lopputulos on lähes voimaton.

Kuulusteluiden ja perheen keskeisten keskusteluiden kautta salaisuuksien vyyhti purkaantuu. Suurin osa kerronnasta annetaan takautumille.

Royal Shakespeare Companyn ja televisioitujen musikaalihittien ohjaajana tunnettu Trevor Nunn ei ole elementissään vakavahenkisen draamaelokuvan ohjaajana. Kohtaukset ovat hyvin simppeleitä. Asetelmat televisiomaisen taloudellisia. Kaikki etenee ilman minkäänlaisia yllätyksiä ja aina kaikista arvattavimpaan tahtiin.

Näyttelijäohjauksessa Nunn on nostanut päänaisensa kirkkaasti näyttämön etualalle, heittäen sekä nuorelle että vanhalle Joanille pari mehevää kohtausta. Tämä ei kuitenkaan riitä pitämään kiinnostusta viritettynä.

Taustalla on kansainvälinen vakoojajännäri. Panoksena ydinsalaisuudet, suurvaltojen pokerikädet ja ehkä koko maailman tulevaisuus. Silti mikään ei juurikaan jännitä. Lindsay Shapiron käsikirjoitus on onnistunut haaskaamaan uskomattomat tehokeinot, korvaamalla aidon jännitteen saippuaoopperamaisella melodraamalla ja kulahtaneilla vakoojakliseillä.

Red Joanin suuri idea on ollut heittää tavallinen nainen keskelle maailmaa mullistavia tapahtumia ja katsoa tämän pelaavan omaa osaansa historiassa. Lopulta Red Joan kuitenkin tarjoaa vain yksiulotteisin päähahmon ja kerronnan, joka määrätietoisesti raksuttaa kohti loppua, aivan kuin silkasta velvollisuudentunteesta hoitaa tarina maaliviivalle.

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Yrittää tarjota henkilökohtaista lähestymistapaa vakoojatarinaan…

Huonoa: … mutta epäonnistuu yrityksessään.

Erityistä: Perustuu todelliseen Melita Norwoodin tapaukseen. Norwood toimitti KGB:lle tietoja noin 40 vuoden ajan.

Scott Patrick Green

Sosiaalityöntekijä Anna (Linda Cardellini) saa tapauksen jossa on tuttuja elementtejä meksikolaisesta kansantarusta.

Kulunutta kauhua retrokuosissa

Itkevän naisen kirous (The Curse of La Llorona, Yhdysvallat, 2019).

Ohjaus: Michael Chaves.

Rooleissa: Linda Cardellini, Patricia Velasquez, Raymond Cruz.

Kesto 94 minuuttia.

K16.

Vuoden 2013 Kirottu-elokuvan tyylipuhdas retrotyyli ja piinaavan jännityksen laukaisevat säikyt muodostivat ison hitin. Jatko- ja sivuosat ovat nyt johtaneet elokuviin, joilla ei ole silminnähden mitään tekemistä alkuperäisen elokuvan kanssa, mutta nämä kuuluvat siitä huolimatta salakavalasti syntyneeseen Kirottu-universumiin.

Tämä brändi merkitsee lähinnä sitä, että tapahtumat sijoittuvat lähihistoriaan ja perustuvat edes löyhästi tunnettuihin paranormaaleihin ilmiöihin.

Kauhutarinan peruskivenä saa nyt toimia meksikoilainen kansantaru La Llornasta — itkevästä naisesta. Taru kertoo sydämensä särkeneestä naisesta, joka päätyy hukuttamaan lapsensa. Naisen hahmon voi tarinoiden mukaan nähdä virtaavan veden äärellä, nyyhkyttämässä menetykselleen.

Karmiva legenda on elokuvassa tuotu 1970-luvun Los Angelesiin. Miljöö on tarinalle täydellinen. Sen on kuvannut erittäin tunnelmallisesti Kirottu-universumissa aiemminkin toiminut Michael Burgess.

Harmillisesti elokuvan inhimilliset elementit ovat paljon mustavalkoisemmat, eivätkä vanhat kauhukikat ole säilyneet vuosikymmeniä yhtä tuoreina kuin visuaalinen tyyli.

Tarina seuraa, kuinka leskeksi jäänyt sosiaalityöntekijä Anna Garcia (Linda Cardellini) saa tapauksen, jossa on epäilyttäviä elementtejä. Hänen päätöksensä johtaa traagisiin lopputuloksiin, ja Anna on tyttärensä kanssa uhattuna. Anna joutuu turvautumaan mystikkopappi Rafael Olveran (Raymond Cruz) apuun suojellakseen perhettään lapsia vaanivalta henkiolennolta.

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Hienosti vangittua ajan ja paikan kuvaa.

Huonoa: Liian tutut temput. Mitättömät hahmot.

Erityistä: Seuraava Kirottu-universumiin kuuluva elokuva on kesällä nähtävä Annabelle-elokuvasarjan kolmas osa.

Uusimmat uutiset